NUTS Karhunkierros – revanssi
Jotta tarina asettuu oikeaan perspektiiviin, on aloitettava alusta. Tässä tapauksessa kevään 2021 NUTS Karhunkierroksen 83km:n kisasta, joka oli ensimmäiseni.
Kisa oli oppimiskokemus mitä suurimmissa määrin. Oppimista oli niin valmistautumisen, vauhdinjaon, kuin energiastrategiankin kanssa. Olin sen verran pettynyt itseeni ja suoritukseeni, etten julkaissut edes kisaraporttia täällä. Tämä kappale kertokoon siis olennaisen; vaikeuksia oli ja niistä on opittu. Tämän pohjalta ilmestyy vielä kirjoituksen toinen osa, tarkempi analyysi siitä mitä oli tarpeen muuttaa ja miten. Stay tuned!
Mutta nyt itse kisaan!
Valmistautuminen
Kesällä 2021 ilmenneiden kantapääongemien vuoksi syksyn juoksukilometrit jäivät vähäisiksi. Toki metsätöistä, ensiharvennukselta, sai rakennettua hyvää peruskuntoa loka-marraskuussa, mutta juoksua jalka ei kestänyt kunnolla ennen kuin tammikuussa -22.
Tammi- helmi- maalis- ja huhtikuukin olivatkin hyviä harjoituskuukausia, kilometrejä kertyi minun mittakaavassani ihan kivasti. Vauhdit tuntuivat kasvavan ja treeni rullasi muutenkin.
Kesälle oli tavoitteeksi aseteltu kaksi NUTS:n kisaa, KK83 ja Ylläs100, sekä Vaarojen 65, sekä pienellä kysymysmerkillä PEP57. Näistä Karhunkierros siis avaisi kisakauden.
Toukokuu toi sivutoimi-maatalousyrittäjälle omat kiireensä kevättöiden merkeissä ja harjoittelu jäi hieman taka-alalle. Ylläpidin juoksua, mutta pitkät päivät parina kisaa edeltävänä viikkona traktorissa vetivät alaselän jumitilaan, että sitä selviteltiin hierojan kanssa auki vielä vuorokautta ennen kisaa. Usko omaan juoksukuntoon oli kuitenkin kohdallaan, sen sijaan selän lihasten jumi tuossa määrin oli minulle uutta ja se toi hieman harmaita pilviä taivaalle.
Kisapäivä
Startti tulisi tapahtumaan edellisen vuoden tapaan Hautajärveltä yötä vasten. Saavuimme perheen kanssa Rukalle myöhään iltapäivällä ja majoittumisen jälkeen ei turhaan hermoiluun ollut juuri aikaa. Kisamatskujen hakemisen, juoksututtujen ja valmennettavien moikkaamisten lisäksi iltaan ei juuri muuta mahtunutkaan, kuin omien varusteiden pakkaus kisakuntoon, myöhäinen aamupala 2h ennen starttia ja pientä pötköttelyä sängyllä silmät kiinni. Mieli oli levollinen, syke normaali, fiilis hyvä.
Hieman ennen puolta yhtätoista oli aika siirtyä kisabussin lähtöpaikalle ja niin sitä mentiin kohti Hautajärveä.
Startti – Oulanka 27 km 3h56min
Startti tapahtui pian Hautajärvelle saavuttuamme n.klo 23:20. Olin valinnut myöhäisemmän lähtöryhmän, jotta saisin varmasti riittävän rauhallisen alun juoksulleni. Tarkoitus oli juosta hieman jarrutellen Oulankaan ja siitä vielä rauhalliset 10km helppoa jokivartta eteenkin päin.
Startti oli ruuhkaton ja pian meitä juoksikin 3-4 juoksijan ryhmä tasaista rauhallista vauhtia kohti Oulankaa. Seurasin sykkeitä ja ne pysyttelivät PK1:llä mukavasti. Meno oli helppoa ja kivaa.
Energiastrategiani pohjautui Tailwindiin, jota olin tehnyt lötköihin siten että saan 200 kcal/h, kun juon 0,5 L/h. Se oli noissa olosuhteissa (+4C) hyvä ratkaisu ja tuntui että se toimi. Sen lisäksi olin varannut mukaani karkkeja, patukoita, siripirejä, ym, jolla voin täydentää tarvittaessa.
Saavuin Oulankaan vähän yli aamu kolme. Hieman hitaammin kuin edellisenä vuonna, mutta niin sen pitikin mennä. Fiilis ja olotila oli edellisvuotta parempi.
Huoltoaika Oulangassa 17min
Oulanka – Basecamp 31 km 4h 32min
Aamuyön huolto Oulangassa meni vähän säätämiseksi dropbackin kanssa ja sain kulutettua huollossa suhteettoman kauan aikaa. Taisi mennä reilu vartti. Siinä ajassa tuli jo vähän kylmä ja jouduin ottamaan seuraavan vitosen vähän reippaammin, jotta lämpenisin.
Sitten alkoi satamaan tihuutellen ja jossain välissä päätin vaihtaa tuulitakin kuoritakkiin, sillä ennuste oli luvannut jatkuvaa sadetta yöksi. Sade jäi lopulta kuitenkin tihuutteluksi ja loppuinkin ennen Harrisuvantoa.
Oulangan huollosta nappaamani banaanin puolikas ja mandariini maistuivat hyviltä, mutta saivat kuitenkin aikaan etovan olon hieman myöhemmin. Hidastin hieman ja join. Kaikki pysyi kuitenkin sisällä ja meno jatkui vahvana. Merkillepantavaa syömisen ja juomisen suhteen on, että muistutin siitä kaiken aikaa itseäni. Jokainen mäki, jossa jouduin vaihtamaan kävelyksi oli paikka ottaa lisäenergiaa
Kun polku erkani Oulanka-joesta ja lähti kiipeämään kohti Kulmakkovaaraa, reitti muuttui sateen johdosta liukkaammaksi ja hieman mutaisemmaksi. Se ei kuitenkaan haitannut juoksua.
Puolivälinkrouvi muuttaa kaiken
Puolenvälin kyltillä kaivoin liivistäni herkkupalan, jota olin jemmannut siihen saakka. Kourallinen popcornia toi suolaista vaihtelua elämään ja sillä oli huomattava positiivinen vaikutus. Vaikka juoksufiilis oli ollut ihan hyvä siihenkin saakka, niin nyt tuntui ettei mitään rajoja ole!
Kun polku alkoi pikkuhiljaa laskea kohti Kitkajokea, oli aika lisätä vähän vauhtia. Viime vuonna olin tuntenut juuri noilta seutuvilta alkaen pahenevaa polvikipua ja energiavajetta, nyt kaikki sujui hyvin ja olo oli vahva.
Pyrin juoksemaan niin paljon kuin mahdollista, sillä järkeilin että matka etenee nopeimmin juoksuaskelia ottamalla. Syke pysyi hyvin PK1-2 rajamailla, joissain isoissa nousuissa tunkatessa mentiin AERK asti. Jälkeenpäin ajatellen oli aika rohkeaa lähteä lisäämään vauhtia, kun matkaa on jäljellä liki 40 km, mutta olo oli niin vahva ja itseluottamus korkealla, joten olin varma, että voin ylläpitää vauhtia loppuun saakka. Tunne oli outo, en aikaisemmin ollut tuollaista väsymättömyyden tunnetta kokenut. Nyt kun käskin jalkoja, niin jalat tottelivat mukisematta, syke pysyi matalalla ja meno oli helppoa, vaikka taivalta oli jo takana.
Kitkan rantaan laskeuduttaessa pääsin rallattelemaan paikoin jyrkänkin polun kovaa alas, kun edellisenä vuonna kinkkasin sitä tustaisen hitaasti. Nyt nautin ja hymyilin! Reilun kolmen kilometrin juurakkopätkä ennen Harrisuvantoa meni myös reippaalla vauhdilla, viime vuonna se tuntui loputtomalta. Puoleen väliin saakka yritin myös kierrellä vähän mutaisimpia paikkoja, nyt en välittänyt niistä vaan menin lyhintä reittiä suoraan.
Selkiä tuli vastaan, osa jäi heti taakse, joidenkin kanssa etenimme hetken yhtä matkaa, niin jatkui matka kohti Basecampia.
Basecampin huolto 11min
Basecamp – Kontainen 17 km 2h27min
Toinen huolto tuli eteen aamulla kahdeksan maissa. Huollosta lisää juomaa mukaan, sekä reilu kourallinen suolakurkkuja ja sipsejä. Fiilis oli hyvä ja matka jatkuikin vähän nopeammin kuin Oulangan huollosta. Alkupätkän tieosuus tuntui vähän jumittelevan jalkoja, niinpä ehdotin kanssajuoksijalle vuorovetoa vauhdin ylläpitämiseksi kohti Konttaista ja se auttoikin.
Tämä väli on minusta koko reitin tylsin ja se vain täytyy koittaa suorittaa rivakasti alta pois.
Otin sauvat käyttöön Myllylammen autiotuvan nousuun, ne auttoivat varmasti osaltaan säästämään jalkoja. Kontainen tuli nopeasti ja viime vuonna loputtomalta tuntunut nousu meni yhdessä hujauksessa. Alamäen kivituhkabaana houkutteli kovavauhtiseen juoksuun, taas annoin mennä ja nautin! Perhe oli Konttaisen huollossa kannustamassa ja iso kiitos heille siitä. Vaikka olo olikin vahva ja meno maistui, oli kiva nähdä heidät! Myös reitillä olleilta ulkoilijoilta tuli paljon kannustusta ja kommentteja vauhdikkaasta juoksusta. Se lämmitti mieltä. Huollosta olisi vähän nopeamminkin selvinnyt läpi, mutten kiirehtinyt.
Kontaisen huolto 8min
Kontainen – Maali 7 km 1h16min
Viimeinen legi ennen maalia. Tiedossa oli Valtavaaran pituus ja valehuippujen määrä. Mäet kulkivat tasaisesti ylös tunkaten, alamäet kovaa juosten. Reittimuutos juuri ennen Rukaa vei reitin nopealle kivituhkabaanalle, ja yhtämittaista laskua kertyikin varmaan kilometrin luokkaa. Se alkoi tuntua jo vähän jalkapohjissa (!)
Edessä oli enää tunkkaus Rukan yli, kierros keskustassa ja lasku maalialueelle. Viimeisen nousun jyrkimmillä osuuksilla tuntui, että jalat alkavat olla melko tyhjät. Toisaalta, se kertoi myös siitä, että vauhdinjako oli ilmeisen onnistunut. Sauvoilla sai kulkuvauhtia kuitenkin pidettyä yllä ja juoksu viimeiseen alamäkeen sujui rennon vauhdikkaasti lähes euforisessa tilassa.
Maalissa ajassa 12 h 49 min tasan. Aika parani 1h8min viime vuodesta, vaikka reitti oli nyt liukkaampi ja mutaisempi, sekä hieman pidempi.
Jälkipuintia
Loppuaika oikeutti 96./307 sijaan maaliin selvinneistä. Reitille starttaajia oli kaikkiaan miesten sarjassa 370, joten kato oli käynyt kovana.
Olin varovasti asetellut itselleni 12:xx alkuista loppuaikaa, joten tavoite tuli täytettyä. Loppuajalla ei sinänsä ole minulle merkitystä, vaan enemmänkin sillä että koin onnistuneeni alkuperäisen strategiani noudattamisessa. Pitkillä matkoilla muuttujia on paljon ja tänään kaikki osui kohdalleen. Tuloslistaa selatessa huomio kiinnittyy kärkijuoksijoiden vauhtiin.Hattu päästä, kovaa ne menevät! Toisaalta tuloslistan toinen pää kertoo sellaisesta sisukkuudesta, joka on vertaansa vailla. Ironmankisoissa viimeisen tunnin aikana maalialueella on käynnissä valtavat bileet, jolla nämä sisupussit vastaanotetaan maaliin. Saman soisi näihinkin skaboihin!
Rukan NUTS-viikonloppu oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Valmennettavia oli viivalla kuusi kappaletta ja jännättävää riitti heidän suorituksiaan seuratessa. Hienoja suorituksia haastavassa maastossa! Kiitos teille! Ainoa harmittava asia oli, että kevään koronatilanne ja kisaa edeltävinä viikkoina jyllännyt kevätflunssa saivat aikaan sen, että moni valmennettavani joutui jättämään Karhunkierroksen väliin ja Huippumoodin jengiä olisi ollut viivalla tuplat toteutuneeseen nähden. Onneksi uusia kisoja tulee tulevaisuudessakin!
Kiitokset!
Kiitokset järjestäjille! Koronavuosien jälkeen oli mukava, kun ison mittakaavat järjestelyt olivat taas mahdollisia! NUTS ei petä, kaikki toimii!
Kiitokset talkoolaisille! Näitä tapahtumia ei järjestettäisi ilman talkoolaisten valtavaa työpanosta! Te ylläpidätte myös hienosti mukavaa leppoisaa fiilistä huoltopisteillä – vuorokauden ajasta riippumatta!
Kiitos kanssajuoksijat, ilman teitä ei olisi näitä tapahtumia. Kiitos kannustuksista ja tsempeistä, kiitos juttuseurasta ja vetoavusta.
Kiitos perheelleni, että kestätte näitä harrastuksiani 😉
Nyt on aika suunnata focus palautumiseen ja kuuden viikon päästä koittavaan NUTS Ylläs 100km:lle.
Haluatko lukea lisää?
Valmennettavani Helin kisaraportti NUTS KK 55km:ltä
Haluatko itsekin viivalle, kiinnostuitko valmennuksesta?
Ota yhteyttä pekka@huippumoodi.com
