“Juokse villi lapsi”
Vaarojen Maratonilla on legendaarinen maine. Se on se The Polkukisa. Se on se, mistä kaikki puhuvat. Se aito ja alkuperäinen. Ja niinpä viimein oma nimenikin oli listalla.
Kutkuttavan jännittävää ja samalla niin inspiroivaa! Yökisa toisi soppaan vielä oman lisänsä!
Edellinen kisa oli Vuokatissa (VTC 57km) elokuun lopussa. Se oli sujunut ennakko-odotuksiin nähden hyvinkin positiivisesti. Silloin lähinnä kisaa edeltävä kuormitus toi kysymysmerkkejä starttiin, mutta reissu meni lopulta nousujohteisena suorituksena päätyyn saakka.
Palautteluviikot Vuokatin jälkeen sujuivat hyvin. Juoksin töiden puolesta pari lenkkiä viikossa ja otin lopun aikaa liikunnallisesti melko rennosti. Pari viikkoa ennen Kolia alkoi tuntumaan, että juoksu alkaisi taas kulkea ja siitä olikin hyvänä esimerkkinä Vuokatissa tykitelty Sapporon lenkki lähes euforisessa tilassa. Kun ylämäet tuntuvat alamäiltä ja velat saatavilta, niin on kiva lähteä Kolille. Viikko ennen Kolia juoksimme valmennettavani Teron kanssa parinkympin yölenkin, hakien vähän tuntumaa lamppujuoksuun kesäkauden jälkeen. Koin olevani valmis.
Korona piti jännityksessä loppuun saakka, mutta onneksi Lieksan tilanne ei estänyt kisan järjestämistä. Poikkeusjärjestelyillä mentäisiin, mutta pääasia, että tapahtuma järjestettäisiin.
Starttia edeltävänä iltana kävimme Teron kanssa tekemässä lyhyen maastotiedustelun majapaikkamme lähellä olevaan legendaariseen Ryläyksen maastoon. Vaarojen reitistä on kuulunut monenmoista tarinaa, mutta ensipuraisulta maasto ei Vuokatin vaarajonoa kummemmalta vaikuttanut. Toki sitä kivikko&juurakko-jumppaa olisi pitkästi, muttei mitään sellaista mihin ei olisi tottunut aiemmilla reissuilla.
“Juokse kauemmaksi”
Starttihetki lähestyi ja epätodellinen fiilis valtasi mielen. Tätä oli pitkään odotettu ja kohta mentäisiin! Olihan noita startteja vuosien varrella kertynyt, mutta joka kerran sama kutkuttava jännitys valtaa mielen. Se kertoi, että olin valmis. Toisaalta nyt oltaisiin ensikertalaisia Kolilla, eikä reitistä ollut karttoja ja kuvamateriaalia kummempaa tietoa, Ryläyksen loppua lukuunottamatta. Yökisan, alunperin sadan osanottajan joukko oli puolittunut, mutta niin meitä oli viitisenkymmentä iltavirkkua odottelemassa lähtökomentoa. Ja sitten, kellon lyödessä 22:00, mentiin!
“Siellä kasvat vahvemmaksi”
Alkuverkka 0-19km Lähtö-Rykiniemi
Kaikki kuulemani kommentit 65km:n lenkistä toistivat samaa asiaa. Alussa pitää malttaa, ei pidä keulia. Niinpä lähdin korostetun rauhallisesti liikkeelle, valoletka venyi ja oma paikka jonossa löytyi. Mäkrän nousu meni rauhallisella tahdilla, mutta alamäissä askel vei ja selkiä tuli vastaan. Oli mukavaa ja rentoa juoksua. Pikkuhiljaa olimme noin viiden hengen letka joka eteni rauhalliseen tahtiin kohti Jauholanvaaraa. Kympin paikkeilla alkoi jonon keulalta kuulua, että ohikin saa mennä ja tein työtä käskettyä. Edessä oli pitkä alamäki, jonka rallettelin vauhdilla ja pian olinkin yksin. Edessä näkyi valoja jossain ylhäällä, takana jossain kaukana puiden lomassa. Oli aika maaginen tunnelma, ei ollut tarkkaa tietoa, mitä olisi odotettavissa. Vain lampunnäyttämän verran polkua. Jos se nousisi, niin kiipeäisin sitä niin pitkään kuin sitä riittäisi, jos se laskisi, juoksisin alamäkeen niin pitkään kuin sitä riittäisi. Yksinkertaista hetkessä elämistä.
Sitten tuli vastaan kahlaamo Rykiniemessä ja ensikertaa polkukisassa piti laittaa käsidesiä kesken reissun! Vesi oli lämmintä ja oli mukava porskutella yli.
“Ja vapaammaksi”
Eteläpää 20-40km (Rykiniemi-Kiviniemi)
Ensimmäinen selkä tuli vastaan vähän Rykiniemen huollon jälkeen pitkän nousun päällä. Tossu tuntui olevan syönnillään ja eteneminen oli helppoa. Yritin muistella reitin korkeusprofiilia Eteläpään osalta. Ensin kolme pienempää, sitten kolme isompaa ja taas kolmen pienempää nousua. Reitti meni ylös ja alas, eikä laskuissa pysynyt mukana. Sellutehdas haisi.
Jossain kolmenkympin kohdalla tavoitin parivaljakon, joilla oli tietoa sijoituksista, olisin kuulemma 8. heidät ohitettuani. Kappas! Olin itse mielessäni arvioinut sijoitukseni jonnekin 15 hujakoille, mutta näin oli kuulemma asia. Se toi askeleeseen uudenlaista virtaa. Paikka kympin sakissa tuntui hyvältä.
Eteläpään lenkin loppupuolella takaa lähestyi aiemmasta alkumatkan letkasta tuttu kaveri. Hänellä askel näytti keveältä ja yritinkin lähteä mukaan, mutta siinä kohtaa oli hieman tumma hetki ja viimeistään, kun kaivoin repusta uutta juomapulloa etutaskuun, niin kaveri karkasi. Hän oli lopputuloksissa 5. ja veti yli puolentunnin kaulan viimeisellä kolmellakympillä.
“Juokse henkesi edestä”
Ryläys 40-54km (Kiviniemi-Peiponpelto)
Eteläpää loppui kuin loppuikin ja vastaan tuli Kiviniemen huolto. Olin siihen mennessä vetänyt 15kpl High5:n geeliä pullosta ja jäljellä olleet toisenmerkkiset irtogeelit eivät uponneet yhtään. Söin karkkia ja makuaisti kaipasi välillä jotain suolaista. Kiviniemen huollon sipsi-pussit olivatkin piristys aamuneljän huoltohetkeen.
Pullot täyteen ja sipsejä rouskutellen kohti Kolinvaaraa ja Ryläystä. Siinä kohtaa jo Eteläpään lopussa hieman ilmassa ollut sumu alkoi sakenemaan ja se teki juoksusta aavistuksen haastavampaa. Otsalampun valo kilpistyi sumuseinään ja olo oli kuin olisi juossut rillit huurussa. Jalkapohjatuntumalla liukas juurakko ja kivikko on mielenkiintoista juostavaa. Toisaalta se olisi sama kaikille yöjuoksijoille.
Ryläyksellä tehot alkoivat tippumaan. Energia ei uponnut tavoitetahtiin ,eikä sipseistä ja karkista löytynyt tarpeeksi polttoainetta. Alamäet sentään tuli vielä suht rennosti. Aamuyö ja energiavaje sai aikaan vireystilan laskun ja muutamia kertoja jalka tökkäsi tai luisti huonosti valitun jalansijan vuoksi. Yhtään kaatumista ei reissulla sentään tullut.
“Ota toivon kipinä mukaan”
Loppusuora 54-65km (Peiponpelto- Maali)
Saavuin viimeiseen huoltoon n.9h taivalluksen jälkeen. Hatusta vedetty 10h tavoiteaika näytti lipsuvan tavoittamattomiin, mutta silti luotto omaan tekemiseen oli sen verran kova, että uskoin ettei takaa tultaisi enää ohi.
Aamu oli valjennut ja lampun sai laittaa reppuun. Oli kiva juosta, kun näki vähän ympärilleenkin. Myös polku muuttui teknisesti helpoksi juostavaksi. Kontrasti sumuisen Rykäyksen ja Mäkrän ja Pikku-Kolin maastojen välillä oli suuri. Ylämäet menin hissukseen, alamäkiin riitti vieläkin virtaa tulla rennosti. Lyhyillä tasaisilla tieosuuksilla oli pakotettava itsensä juoksuun ja yhtäkkiä olikin hiihtohissien alla. Olin kuvitellut edessä olevan vielä yhden ison nousun, ennen loppunousua, mutta nyt saikin paukutella satamaan ja siitä viimeisen pari kilometriä maaliin.
“Taivas on täynnä kuumaa terästä. Ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan”
Maali 10:42:21. 6.sija
Pienen loppukirin sain loihdittua ja niin se maali tuli kuin tulikin vastaan.
Olihan reissu! Sijoitus oli yllätys. 2 tuntia voittajalle hävinneenä ja puolituntia 5.sijan Lehtimäestä jääneenä, ei tietenkään jäänyt jossitteluille sijaa. Olin tottakai tyytyväinen, suhteellisen hyvin sujuneeseen juoksuun. Aamun kruunasi valmennettavani Teron saapuminen maaliin 3min perässäni. Vielä pysyi koutsi edellä, mutta takaa tullaan jo tosi lähelle!
Maalissa makkarat ja limppari maistui! Ei väsyttänyt yhtään, olo oli suorastaan pirteä. Jalat olivat toki hieman jäykät, mutta mihinkään ei varsinaisesti sattunut.
Summa summarum
Koli ja Vaarojen Maraton jätti unohtumattoman jäljen. Kolin ensikertalaisena pimeä metsä antoi kiikkustuoliin muisteltavaa. Tänne on palattava ehdottomasti uudestaan. Yökisa oli maaginen, mutta maisematkin olisi kiva nähdä. Ja joskus vielä perusmatkalle!
Suurkiitokset järjestäjille, saitte haastavista ajoista huolimatta järjestettyä ikimuistoiset kisat!
Suurkiitos talkoolaisille ja vapaaehtoisille, huoltopisteillä oli mainio meininki ja kaikki toimi loistavasti niin lähdössä, reitillä, maalissa, kuin etäparkkikuljetuksessakin!
Suurkiitos teille kanssajuoksijat! Te loitte rennon kisafiiliksen. Hyvä oli juoksijan juosta teidän kanssanne!
Suurkiitos Askolle majoituksesta. Oli myös hienoa tutustua uusiin ihmisiin!
Suurkiitos perheelleni, kun jaksatte katsoa isukin tempauksia pitkin metsiä!
Vaarojen Maraton TULOKSET
Väliotsikot:
Pelle Miljoona Oy – Juokse villi lapsi -lyrics
“Juokse villi lapsi
Juokse kauemmaksi
Siellä kasvat vahvemmaksi
Ja vapaammaksi
Juokse henkesi edestä
Ota toivon kipinä mukaan
Taivas on täynnä kuumaa terästä
Ehkä pian, sitä ei tiedä kukaan”
