Kauden päätös Kolilla
Harjoittelu ja valmistautuminen
Edellisestä pitkästä kisasta, eli Ylläksen perusmatkasta palautuminen vei periaatteessa koko lopun heinäkuun. Tein jotain kevyttä lenkkiä, mutta en mitään tavoitteelliseen harjoitteluun viittaavaa. Ylläkseltä ei jäänyt varsinaisesti mitään vaivoja paranneltavaksi, vaan tauko oli lähinnä mentaalinen.
Harjoittelu Vaaroja silmällä pitäen alkoi elokuun alussa, joten sain tehtyä suhteellisen ehjän noin 1,5 kk harjoitusjakson. Toki sitä hieman rikkoi parin kolmen päivän sairastelu jakso, sekä sivutoimiviljelijän puintikiireet. Kuitenkin kilometrejä ja verttiä kertyi omassa mittakaavassani ihan mukavasti.
Syyskuun alussa kävin juoksemassa myös paikallisen Korkatti Trail Runin 15 km:n matkan. Vaikka kuinka tavoitteet olisivat pitkillä matkoilla, niin kyllä nämä lyhyet kisat tuovat aina hyvää uutta ärsykettä. Ja onhan näissä pikkukisoissa aina oma tunnelmansa!
Syksyn harjoitusjakson ehdoton kohokohta oli Kolin Eteläpään lenkki. Kiviniemestä Kiviniemeen kisasuuntaan kiertäen. Reitille osui lumi- ja räntäsadetta lukuunottamatta melkeinpä kaikki säätyypit, joten hyvin autenttinen harjoitus siitä tuli. Kiitokset Akselille lenkkiseurasta!
Viimeinen pariviikkoinen ennen kisaa sujui harjoittelua kevennellen ja mieli hakeutui tuon tuostakin Kolin vaaramaisemiin. Olo oli vähän malttamaton, olisin halunnut jo juoksemaan.
Valmistautumiseen liittyi myös karttaharjoittelu jota tein syksyn aikana säännöllisesti. Kisareitin läpikäynti peruskartalla ja heti perään mielikuvaharjoittelu, jossa yhdistin jonkun mielikuvan reitiltä kyseiseen paikkaan. Se toi kisatilanteessa apua, kun pystyin muistamaan kartan ja asettamaan itseni sille suurinpiirtein oikeaan kohtaan. Näin se auttoi hahmottamaan paikkojen etäisyyksiä ja mittasuhteita. Suosittelen kokeilemaan!
Kisapäivä
Kisapäivä alkoi reilun kolmensadan kilometrin ajomatkalla Kolille. Kisajännitystä ei ehtinyt muodostumaan, sillä Kolia lähestyttäessä sain vaimoltani tiedon, että juoksuliivi roikkui kotona kuivaustelineellä! Näinpä ollen leppoisa ajomatka vaihtui raivokkaaksi googlettamiseksi, mistä löytyisi juoksuliivi tilalle. Note to self: ( ja kaikille muillekin ) Varmista, tuplavarmista ja tsekkaa vielä kerran, että kaikki kamat on mukana kisareissulle lähtiessä.
Onneksi Kotivuorisport sai juuri kioskin pystyyn Kolille saapuessamme ja kävin nopeilla liivikaupoilla. Kolin reissusta tuli siis kahden liivin metsästys ja toinen oli jo hallussa. Enää sitten se toinen…
Sääennuste lupasi yöksi poutaa ja +3..4 astetta lämmintä. Maasto olisi märkää, mutta vettä saataisiin vasta seuraavana päivänä. Varustukseksi valikoitui tekninen t-paita ja päälle ohut tuulitakki. Jalkaan ohuet trikoot ja päälle shorsit.
Ylhäällä starttia odotellessa sai ihan suosiolla pitää untsikan päällä. Juoksututtuja moikkailtiin ja tsemppejä jaettiin puolin ja toisin. Mentäis jo….!
Startti – Rykiniemi
Lähdin todella maltillisella vauhdilla liikkeelle. Nyt ei ole kiire. Jono venyi pikkuhiljaa ja yllättäen Mäkrän jälkeen juoksinkin jo yksin. Lampun sai sytyttää hieman viime vuotista aiemmin, sillä kisan ajankohta on hieman myöhempi kuin viime kerralla.
Juoksu tuntui kulkevan mukavasti. Pieniä letkoja syntyi ja hajosi. Halusin olla enimmäkseen hiljaa ja nauttia pimenevästä metsästä.
Energia upposi hyvin, kellon muistuttaessa syömisestä ja juomisesta 20min välein.
Olin aikatauluttanut ensimmäisen kierroksen juoksua siten, että vertasin sitä viime vuoden aikoihin. Tuolloin ensimmäisen kierroksen juoksu Rykiniemeen oli kestänyt noin 3h ja siihen tähtäsin nytkin.
Kahlaamossa oli ollut vesi korkealla jo aiemmin syksyllä treenilenkillä ja puoleen reiteen sitä riitti nytkin. Enempiä aikailematta yli joesta ja pullojen täyttöön ensimmäiseen huoltoon.
Osuusaika 2:59:47
Kokonaisaika 2:59:47
Juostu matka 20,0 km
Rykiniemi – Kiviniemi
Vaarojen Maratonin reitilläoleviin huoltoihin ei ole mitään syytä jäädä asumaan. Täytin kolme lötköä ja päätin ottaa lisää vettä sitten myöhemmin Eteläpäässä Kuikkipurosta. Huikkasin kiitokset ja jatkoin reitille kohti Hirvivaaraa. Kengät ja lahkeet olivat pysyneet kahlaamoon asti kuivina. Nyt märillä kamppeilla liikkeelle lähtö sai aikaan pienet vilunväristykset. Nostin tempoa muutaman kilometrin ajaksi, että lämpenisin ja se auttoikin hyvin.
Rykiniemen ja Kiviniemen välistä osuutta kutsutaan Eteläpääksi ja se on saanut vuosien saatossa varsin värikkään maineen hankalana ja syheröisenä osuutena. Onhan siellä hidastakin osuutta, mutta myös ihan hyvin juostavia osuuksia, varsinkin ensimmäisellä kympillä Rykiniemen jälkeen.
Moisseen vaaran laskussa oli tutut ulkotulet mieltä lämmittämässä ja pilkkihaalariin pukeutunut herrasmies meitä kannustamassa.
Vähän myöhemmin jonkun tien ylityksen jälkeen alkoi lampun valossa näkyä Suomen lippuja ja jotkut olivat siellä soittelemassa Kari Tapion Olen suomalainen – kappaletta. Oli epätodellista juosta siitä ohi ja vähän mietinkin että mitä tällä oikein tapahtuu!? Todellisia he kuitenkin olivat, eikä ollut harhoista kyse.
Eteläpäässä ennakkoon tehdyistä karttaharjoituksista ja treenilenkistä oli erityisesti hyötyä. Maasto muuttui märäksi ja hitaammaksi noin 10km ennen Kiviniemeä. Vaikka kengät olivat märät, niin pyrin silti etsimään kuivinta juoksulinjaa. Lämmin märkä kenkä on paljon mukavampi kuin kylmä.
Olin aikatauluttanut juoksua siten, että tulisin 5 h:ssa Kiiesvaaralle, josta reitti kääntyy 90 astetta takaisin, kohti Kolia. Ja vastaavasti 7 h:ssa Kiviniemeen.
Kiiesvaara meni melko nappiin, eikä aika Kiviniemessäkään paljoa heittänyt! Tasaista suoritusta siis tehtiin.
Kiviniemessä pullot nopeasti täyteen, kiitokset huoltopisteen henkilökunnalle ja takaisin taipaleelle kohti Ryläystä.
Osuusaika:3:49:30
Kokonaisaika 6:59:34
Juostu matka 41,3 km
Kiviniemi – Peiponpelto
Kiviniemestä reitti nousee pitkän loivan nousun Kolinvaaralle, josta edelleen Heraniemen talojen välistä kohti Ryläyksen rymypätkää.
Viime vuonna oli uneliaisuus vaivannut tässä kohtaa ja kuljin nuo pitkät nousut melkein horroksessa. Tiepätkillä nukuin mikrounia. Nyt tilanne oli toinen, olo oli energinen ja mieli oli hyvä.
Olin jakanut mielessäni tämän osuuden 5 km:n pätkiin, joista keskimmäinen vitonen sisältäisi sen varsinaisen Ryläyksen rymypätkän. Se osuus on karttaharjoittelusta huolimatta vaikea hahmottaa, eikä se sisällä oikein helposti muistettavia maamerkkejä, ennen kuin viitan 600m ennen Ryläyksen näkötornia. Se väli vain täytyy suorittaa tietoisena siitä, ettei se (sekään) kestä loputtomasti.
Jossain tällä välillä sain juoksuseurakseni Robertin, ja hänen kanssaan mentiinkin sitten yhtämatkaa loput n.90km maaliin saakka! Vaikka olenkin tottunut juoksemaan paljon yksinkin, niin silti pitkillä matkoilla sopivasta juoksukaverista on paljon apua ja tukea. Usein olotila on hyvin aaltoilevaa ja paremmat ja huonommat hetket vuorottelevat. Tällaisissa tilanteissa juoksukaverin kanssa välttää helpommin vauhdin hiipumiset.
Viimeinen vitonen Peiponpeltoon sujui mukavasti. Ensimmäisen kierroksen haasteellisimmat paikat olivat takana ja viimeisen legin jälkeen odottaisi puolenvälin huolto.
Olin aikatauluttanut noin 9h Ryläyksen huipulle ja 10h Peiponpeltoon. Juoksu sujui kuin nakutettu ja Ryläyksellä olin kellon mukaan ajassa 9:02 ja Peiponpellossa 9:58. Se jo vähän nauratti. Tällä välillä virallinen väliaikapiste on Ryläykseltä tielle tultaessa, joten osuusaika on epävirallinen
Peiponpellossa toivotettiin hyvät huomenet! Pari pulloa täyteen, kiitokset huollolle ja reippaalla jalalla viimeisen osuuden ensimmäiseen nousuun!
Osuusaika: 2:58:46
Kokonaisaika: 9:58:20
Juostu matka 56,5 km
Peiponpelto – Puolenvälin huolto
Pitkä nousu kohti Ikolan ahoa ja edelleen Mäkrän ja Pikku-Mäkrän välistä, pitkään laskuun kohti tietä. Tältä väliltä ei ole sen kummempia muistikuvia. Hyvin kulki, fiilis oli hyvä ja kohta saisi huollossa jalkaan kuivat kengät ja sukat ja vähän ruokaa naamaan.
Edelliskerran yökierros oli kestänyt noin 12h ja tälläkertaa Kolin ajanottopisteeseen tallentui väliaika 11:53:27.
Osuusaika 1:55:07
Kokonaisaika 11.53:27
Juostu matka 67,2 km
Puolenvälin huolto
Huollossa oli vastassa taas tuttu ylenpalttisen auttavainen ilmapiiri, josta poloinen perusmatkalainen meni taas aivan hämilleen. Mukava oli kuivata jalkoja ja vaihtaa paitaa, kun lämmin keitto lämmitteli vatsassa.
Huollosta lähtöä tehdessäni saimme säätiedon, jossa aiemmin myöhään yöllä tuleva räntä ja lumisadealue olisikin aikaistunut ja tulisikin jo päivällä. Kuoritakki oli jo kaivettu esille ja päätin tiedon turvin vaihtaa pitkän teknisen paidan ohueeseen merinopaitaan.
Huollossa päätin käyttää kaiken sen ajan, mitä siihen menisi. Ja menihän siihen yli kolme varttia, mutta se oli sen arvoista. Ehkä nopeamminkin olisi kiirehtimällä selvinnyt, mutta nyt oli tehty hyvä huolto ja toinen kierros voisi alkaa.
Osuusaika: 0:50:53
Kokonaisaika 12:44.20
Juostu matka 67,2 km
Puolenvälin huolto – Rykiniemi
Pääsimme matkaan noin vartti ennen 65km juoksijoiden starttia ja Ikolanahossa miesten kärkikolmikko meni edelle. Lampun sai sammuttaa Mäkrälle noustessa, eli valo oli ollut päällä noin 12h. Hyvin kesti Fenixin akku.
Alkumatkaa rytmittivät takaa kovaa tulevat juoksijat, joita sai väistellä. Jossain vaiheessa takaatulijoille riitti meikäläistenkin vauhti ja alamäissä varsinkin sai heitä vähän hassuttaa. Juoksu oli kivaa. Mihinkään ei sattunut. Energia upposi ja päivä oli valjennut. Ei voisi olla paremmin. Tai no tuuli oli alkanut yltymään, mutta se ei vielä mainittavammin tuntunut kuin vaarojen huipuilla.
Toisen kerran kahlaamolle saavuin hymy korvissa pitkän Vesivaaran laskun jälkeen. Reipas ylitys,taas kolme lötköä vettä ja neljäs otettaisiin purosta ja takaisin reitille. Kiitosten kera.
Osuusaika: 3:29:21
Kokonaisaika: 16.13:41
Juoksumatka 87,7 km
Rykiniemi – Kiviniemi
Viime vuonna matkanteko alkoi vaikeutumaan Hirvivaaralle kiivettäessä. Tuli voimaton olo ja matkanteko hidastui. Nyt tilanne oli aivan toinen. Vireystila oli hyvä ja tahto mennä eteenpäin oli kova. Juoksin juostavat pätkät ja sauvakävelin ylämäet.
Lyhyt tumma hetki yllätti, mutta meni ohi pienellä vauhdin hidastuksella ja reippaammalla kourallisella karkkia. Kohta tossu taas kulki.
Vähän ennen Moisseen vaaraa, reilumman korkuiselle kallioportaalle noustessani toinen sauva napsahti keskeltä poikki. Sauva ei takertunut, eikä siihen suuntautunut sivusuuntaisia voimia, vaan paino oli suoraan ylhäältä. Tilanne hieman hätkäytti, sillä matkaa maaliin oli vielä yli 30km ja haastavimmat paikat olivat edessä.
Juoksukaverilla oli kuitenkin liivissa urheiluteippirulla, jonka avulla lastoitimme sauvan kolmella sentinpaksuisella kuusen oksalla. Siitä tuli yllättävän tukeva ja siihen pystyi luottamaan siinä määrin etten loppumatkasta kiinnittänyt siihen edes huomiota. Kanssajuoksijoita se sen sijaan tuntui naurattavan. Pääasia että toimii.
Matka alkoi painamaan jaloissa jo Eteläpään jälkimmäisellä puoliskolla. Jäljellä olevan matkan tiedostaminen ei varsinaisesti pistänyt epäilemään, etteikö maaliin tottakai tultaisi, mutta tajuntaan hiipi ajatus, että tämä tulisi kestämään melko pitkään.
Tuuli oli yltynyt Eteläpäässä ja pikkuhiljaa ilmassa alkoi olla myös vettä ja räntää.
Kylmä Tailwind ei varsinaisesti parantanut hieman kalsaa olotilaa, mutta juotavahan sitä oli. Energia upposi ja sen suhteen ei ollut mitään ongelmia.
Fiilis oli melko hyvä, kun pääsimme tielle lähellä Kiviniemen huoltoa. Yksi hankalimmista osuuksista takana ja toinen enää edessä.
Kiviniemen huollossa puhalsi kylmä tuuli. Pikainen pullojen täyttö ja takaisin reitille. Nyt ei jäädä hetkeksikään aikaa tuhlaamaan.
Osuusaika: 4:43:45
Kokonaisaika: 20:57:34
Juoksumatka: 109,1 km
Kiviniemi – Peiponpelto
Kiviniemestä lähtiessä oli kylmä! Reippaalla tahdillakin otti jonkin aikaa ennen kuin kroppa taas lämpesi. En voi käsittää juoksijoita, jotka menivät noissa keleissä pelkillä shortseilla. Keli oli juuri plussan puolella, ilmassa vettä ja räntää ja tuuli navakasti. Eikö palele, häh?
Taas tiukka fokusoituminen reittiin. Jako kolmeen 5km pätkään ja yksi kerrallaan työn alle. Kulku oli hiipunut sen verran että etenimme aikalailla 5km/h. Ryläyksen lähestyminen tuntui pitkältä, hyvin pitkältä. Letkassa oli muutama juoksija, mutta kaikki olivat enimmäkseen hiljaa. Jokainen kävi omaa taisteluaan omien korviensa välissä. Lopulta tornin viitta tuli näkyviin ja yksi hankalimmista osuuksista oli takana
Sade muuttui pikkuhiljaa lumisemmaksi ja Ryläyksellä oli jo pitkokset valkoisena. Ohitimme kaksi maratonilla ollutta naista, jotka etenivät näkötornin paikkeilla todella hitaasti. Kaikki oli kuulemma hyvin, mutta jäimme miettimään kuinka kisajärjestäjällä ei ole muuta tietoa heidän sijainnistaan kuin Ryläyksen tienlaidan väliaikapiste, kunhan sinne joskus pääsevät.
Kun pääsimme Ryläykseltä tielle, tuuletimme pienet välituuletukset. Vaikka väsytti, niin silti mieli oli hyvä, tahto mennä päätyyn asti oli kova.
Peiponpellon huollossa talkoilleet papat sanoivat “vanhojen” käyttävän sanaa “rehjaantunut” tarkoittaessaan väsynyttä ja matkan runtelemaa tyyppiä. Me oltiin varmasti erittäin rehjaantuneen näköisiä siinä kohtaa.
Pullot täyteen ja meidät toivotettiin tervetulleeksi ensivuonna uudelleen. Ja lupasimme palata!
Osuusaika 3:36:41
Kokonaisaika 24:34:15
Juostu matka: 124,5 km
Peiponpelto – Maali
Peiponpellosta lähtiessämme pistimme lamput päälle ja maa oli jo lumesta valkoinen
Se että maaliin mentäisiin, oli aivan sata varmaa ollut jo pitkään, mutta vaikka matkaa oli prosentuaalisesti vähän, tarkoitti se vielä kovaa työntekoa. Olo oli helpottunut, mutta mielessä jäyti silti ajatus, että viimeiselle reilulle kympille voisi mennä aikaa kolme tuntia.
En ollut voinut juoda Tailwindia enää Ryläyksen jälkeen, sillä se oli niin kylmää, ettei sitä vain kertakaikkiaan siinä kelissä voinut juoda. Tyhjensin liivistä karkit, pähkinä-rusinasekoitukset ja patukat naamariin. Niistä sai energiaa millä edetä. Toisaalta syke pysyi 120bpm tuntumassa, eikä juuri noussut, joten lämmöntuottokin oli jo melko alhainen. Rasvoilla mentiin selkeästi. Toisaalta tuollaista vauhtia olisi pystynyt hyvin pitämään yllä vielä pidempäänkin, mutta kylmyys veisi terän etenemiseltä.
Kuten todettu, niin mikään nousu ei kestä loputtomasti. Ei edes Kolilla. Nekin päättyvät aikanaan, kun vain jaksaa pistää jalkoja toisen eteen.
Otsalampusta loppui akku jossain lähellä satamaa ja varalampun kaivamiseen liivistä kohmeisilla sormilla sai aikaa kulumaan melko paljon. Pian olikin edessä satama ja viimeinen nousu. Siihenkin oli varmasti kaikki Pohjois-Karjalan maansiirtourakoitsijat käyneet yksissätuumin ajamassa korotusta päivän aikana, siltä se ainakin tuntui.
Päätimme Roopen kanssa ylittää maaliviivan yhtä aika, koska yhteistä reissua oli kestänyt jo reilut 90km. Maalikuulutukset alkoivat kuulumaan ja niin se maalikin sieltä vastaan tuli. Polun varressa oli ulkotulista tehty kuja, jota juoksimme maaliin viimeiset kymmenet metrit
Maalissa ajassa 27:07:30!
Osuusaika: 2:33:15
Kokonaisaika 27:07:30
Juostu matka 135,2 km
Maalissa
Maalissa olo oli tottakai tyytyväinen ja helpottunut, mutta myös vähän sekava. Yhtäkkiä ympärillä pyörii kymmenkunta ihmistä. Yksi tuo vilttiä, toinen auttaa finisher-kyltin kanssa ja kolmas lupaa ottaa kamerallani kuvan, kunhan saan sen juoksuvyöstä kohmeisilla sormilla kaivettua. Minut ohjataan kahden ihmisen voimin maalihuoltoon, huoltolaatikko ilmestyy eteen, makkarat kouraan ja lämmintä mehua toiseen. Olo on ihan pöllämystynyt. Juoksututtuja käy onnittelemassa suorituksesta. Syön lämmintä ruokaa ja koetan saada savisia ja mutaisia kenkiä jalasta. Oli aika hyvä fiilis.
Maalihuollossa meni sen verran aikaa, että ehdin nippanappa hotellille syömään juoksijoille varattuun buffaan. Jäätävän kokoinen annos pasta polognesea upposi nopeasti. Horkka iski vasta sen jälkeen. Päätin pakata kimpsut ja kampsut ja mennä mökille saunaan.
Kiitos Koli, annoit tänään kovan vastuksen!
UTTF
Ultra Trail Tour Finland koostuu kolmesta pitkästä polkujuoksukisasta.
Vuodesta 2015 asti kisattu Tour alkaa toukokuussa Kuusamosta NUTS Karhunkierros 166km kisalla, seuraava osakilpailu on jo kuuden viikon päästä Ylläksellä, jossa juostavana on 160km matka.
Kiertueen päättää ja kruunaa Kolin 130km:n perusmatka.
Nämä kisat läpäisseille on luvassa UTTF-liivi, joiden haltiojoita on tällähetkellä 167, toki mukana on useamman “liivin” suorittaneita, joten henkilöitä lienee n.150.
Mukava kuulua nyt tähän porukkaan!
Summa Summarum
Ykköstavoite, eli maaliinpääsy, toteutui. Reitti oli hitaampi kuin viime vuonna, mutta koska esim naisten 130km:n voittaja teki tällä märälläkin reitillä uuden reittiennätyksen, niin ei omaakaan suoritusta voi perustella olosuhteilla. Olisin toivonut olevani paremmassa juoksukunnossa loppuun saakka. Lisää treeniä siis ja siihen minulla on jo näkemys olemassa mitä loppuvuonna tehdään toisin.
Varusteiden puolesta sydämmentykytyksiä aiheutti juoksuliivin kotiin unohtuminen. Aloittelijamainen moka, mutta korvaava liivi täytty tehtävänsä melko hyvin. Sitä ei saanut yhtä stabiiliksi kuin omaa Salomonin liiviä ja ylös-alas liike sai sykevyön hiertämään ihoa rikki parista kohtaa.
Kenkinä minulla oli kaksi paria Dynafitin Ultra 100:ia. Ne toimivat täydellisesti märällä liukkaalla alustalla, eikä kenkien puolesta tarvinnut varoa liukastumisia.
Sukkina oli 1000Miles kaksikerrossukat ja selvisin tästäkin reissusta ilman rakkoja. Pari vähän hellää kohtaa oli isovarpaan alla, kun ilmeisesti sukka oli rypyssä siinä kohtaa. Varpaankynnet ovat paikoillaan, ja suht oikean värisiä, joten jalat selvisivät reissusta hyvin.
Reissun aikana tuntui vaihtelevia ja ohi meneviä tuntemuksia lonkan seudulla, polven alapuolella, oikeassa akilleksessa, jalkaterissä ja jalkapohjissa, mutta mikään paikka ei varsinaisesti kipeytynyt, että se olisi häirinnyt juoksua.
Pitkällä matkalla jo suorituksen kesto ja jalkojen päällä vietetyt tunnit tuovat jo yksistään kuormitusta, saati sitten että yrittää juosta tuollaisessa maastossa.
Palautuminen
Nyt muutama päivä kisan jälkeen olo on vähän “rehjaantunut”. Olen saanut nukuttua ja syötyä hyvin, mutta aineenvaihdunta elää jotenkin ihan omaa elämäänsä. Leposyke on vielä vähän koholla,mutta suunta on laskemaan päin. Sykevälivaihtelua en ole mitannut.
Juoksemaan ei tee kauheasti mieli, eikä ole toki muutamaan viikkoon aikomuskaan. Pyörän taidan pistää trainerin päälle ja kevyesti polkea. Käydä uimassa ja sitä rataa.
Seuraavat stepit
Vaaroilla tekeminen tuntui kivalta ja helpolta noin 100km ja muuttui vaikeutuvaksi taisteluksi sitä mukaa mitä matka eteni. Keskeyttämisajatuksia ei tullut mieleen kertaakaan, vaan kokoajan mielessä takoi, että tämä hoidetaan loppuun saakka ja ensi vuonna vedetään tämä kolmikko uudestaan. Silloin tietää jo mitä on odotettavissa ja olen juoksijana kypsempi vastaanottamaan kisojen haasteet. Nyt niin moni asia tuli uutena eteen. Tulee niitä uusia asioita varmasti ensi vuonnakin, mutta nyt niihin on erilainen mahdollisuus varautua.
Loppukausi
Nyt voi aivan hyvällä omalla tunnolla pitää reilun ylimenokauden.Juoksun pariin numerolapun kanssa palataan marraskuun lopussa NUTS Köykkyrin 6 h:n mäkihassuttelussa, joka menee nyt varmasti melko rennolla otteella. Sitten voikin pistää uuden vaihteen silmään ja aloittaa kautta 2024 kohti valmistautumisen.
Kiitokset
Kiitokset perheelle, valmennettaville ja lukuisille juoksututuille! Teidän kannustuksenne ennen kisaa, sen aikana ja jälkeen on ollut todella arvokasta ja tärkeä voimavara.
Kiitos kisajärjestäjälle ja talkoolaisille! Hyvä oli taas juoksijan juosta pitkää matkaa Vaaroilla!
Linkit
Tulokset: Vaarojen Maraton 2023
Edelliset kisaraportit:
