NUTS Karhunkierros 166 km 2023

Alussa oli…

… Vaarojen maratonin perusmatkan keskeyttänyt Juoksija. Juoksija jota harmitti ja ärsytti. Matka päättyi 2022 syksyllä reilun 90 km:n kohdalle, kun polussa ei riittänyt leveys. Pituutta olisi ollut tarjolla riittävästi.

Analyysia siitä, miksi näin kävi, miksi Eteläpää koitui Juoksijan kohtaloksi, tehtiin Juoksijan oman pään sisällä koko syksy 2022. Pikkuhiljaa analyysi tuotti tulosta, asiat keskeytyksen takana ehkä hieman aukenivat ja päätös tehdä asioita toisin poiki mukanaan ilmoittautumisen Karhunkierroksen perusmatkalle, toukokuussa 2023. Ja kun ilmoittautumisia oli mahdollista tehdä, niin talven aikana nimi ilmestyi myös YPH:n, sekä Vaarojen perusmatkojen lähtölistoille. Onpahan joku syy treenata, ajatteli Juoksija!

Treenimäärä alkoi nousta ehkä Joulukuussa ja sain hyviä harjoituskuukausia tehtyä Huhtikuun loppuun saakka. Harjoitusmäärät nousivat hieman edellisvuodesta ja verttimetrien keräämiseen keskityin aivan erityisesti. Ymmärrettävästi se on hieman haastavaa Pohjois-Pohjanmaan tasaisilla, mutta kyllä 10m täyttömaamäkeenkin sen 500 nousumetriä saa helposti vedettyä poikien lätkävuoron aikana!

Yksi ehdoton harjoituskevään kohokohta oli Gran Canarian reissu, joka ajoittui hiihtolomaviikolle.  Bahia Felizin sijainti oli polkujuoksijalle aivan ideaali. Perheelle oli tarjolla hotellilla lämmitetyt uima-altaat ja Juoksijalle parin sadan metrin siirtymällä laaja polkuverkosto loivasti nouseville vuorille. Ehdottomasti suosittelen “leiriviikkoa”, jos sellainen on mahdollista järjestää!

Karhunkierrosta edeltävät pari kolme viikkoa tuli vietettyä totuttuun tapaan traktorin ohjaamossa. Osa-aikaviljelijän ja juoksijan roolien yhdistäminen ei ole aina kovin helppoa Karhunkierroksen ajankohdan osuessa yleensä kevään kylvösesongin keskelle. Tuli vuokrattua vielä naapuriviljelijän pellot, niin tekemistä ja pitkiä päiviä riitti. Eipähän tullut liikaa juostua kisaa edeltävinä viikkoina!

Keskityin kehonhuoltoon. Aamuihin lisäsin  lyhyen jumppahetken alaselän ja lonkankoukistajien vetreyttämiseksi. Juoksin pari lyhyttä lenkkiä viikossa ja niin koitti kisaviikonloppu

Kisaviikonloppu.

Saavuimme perheen kanssa Rukalle torstai iltana. Olo oli varsin levollinen, vaikka vatsanpohjassa kutitteli mukavasti. Kutitusta lisäsi iso liuta omia yksilövalmennettavien, sekä juoksijoita  vetämästäni LONG TRAIL- verkkovalmennusryhmästä. Oli ollut mahtava myötäelää heidän valmistautumistaan KK:lle ja nyt juhlapäivä koittaisi aivan pian.

Kisamateriaalien haun, dropbagien pakkaamisten ja iltalenkkien jälkeen ei aikaa juuri muuhun jäänytkään. Pikkuisen ylimääräistä tärinää aiheutti kellon latausjohdon vioittuminen. Suunto9:n piuhassa on neljä pientä nystyä, joiden kautta virta menee kelloon. Yksi oli irti, mutta oli vielä kiinni johdossa. Pienellä askartelulla sain johdon kuntoon ja kellon lataukseen! Hyvillä mielillä nukkumaan ja kohti pitkää koitosta!

Sain nukuttua tilanteeseen nähden erinomaisesti ja aamupuuroa syödessäni olo oli varsin seesteinen ja luottavainen. Tästä tulisi hyvä päivä!

Startti
Teron kanssa lähdössä!
Ruka – Kontainen 7 km (7 km) Aika 1:12:54 (Yhteensä 1:12:54)

Ennen starttia oli muutamia kohtaamisia juoksututtujen kanssa. Tsemppejä tuli ja myös suoria ilmoituksia siitä, että olet hullu! Noh vian ei tarvitse olla iso, kun se on päässä, sanovat kokeneemmat ultraajat.

Lähtölaskenta laski nollaan ja kuuluttaja toivotti perusmatkalaisille hyvää matkaa! Koronavuosien jälkeen lähtöpaikka oli palannut Rukan kävelykylään ja kannustus ja kellojen kaltatus oli melkoista.

Lähdin rauhassa liikkeelle, ehkä puolen välin takaa. Valtavaaralla kävellen mäet ylös, rennosti ja rauhassa mäet alas. Olin budjetoinut ensimmäiselle 7 km.lle 1,5h ja se hieman alittui, kun saavuin Konttaisen huoltoon

Huolto 7min 

Konttainen – Basecamp 17km (23 km) 2:21:34 (3:46:10)

Konttaisen jälkeen on vielä pari pienemmän vaaran ylitystä, jonka jälkeen reitti jatkuu helppoa polkua, loivasti viettäen kohti Basecampia. Juoksu kulki mukavasti. Kellossa oli muistutus 20min välein syömisestä ja juomisesta ja pidin siitä tarkasti kiinni.

Tarkoitus oli saada urheilujuomasta (Tailwind) 60 g hiilaria tunnissa ja täydentää sitä erilaisella kiinteällä energialla (karkit, pähkinät-hedelmä-seos, ym ) 10-20g/h. Se tarkoitti, että kokoajan sai olla jotain pistämässä suuhun. Mutta homma toimi ja sitä jatkettiin.

Vähän ennen Basecampin huoltoa alaselän lihakset alkoivat jumimaan. Juoksuryhdin korjauksella tilanne meni kuitenkin oli, eikä vaivannut enää loppumatkan aikana.

Ja niin saavuin Basecampin huoltoon. Pullot täyteen ja menoksi. Jotenkin yksinkertaiseen asiaan menee paljon aikaa, vaikka näillä sijoituksilla ei sillä kokonaisuuden kanssa ole juuri merkitystä.

Huolto 9 min 

Basecamp – Oulanka 32 km (55,5 km) 4:46:18 (8:31:54)

Matka jatkui Basecampistä Pikku-Karhunkierroksen helppoa ja leveää reittiä Harrisuvannon riippusillalle asti. Sen jälkeen reitti muuttui hieman teknisemmäksi ja otin Kitkajoen rantabulevardille sauvat taas käyttöön. 

Sauvoilla voi vähän jalkojen kuormitusta alentaa ja aivan vesirajassa kulkevalla reitillä ei ylimääräisistä tukipisteistäkään ollut haittaa. Sauvakävelin jokirannan suht reippaalla vauhdilla kolmestaan, parin muun juoksijan kanssa. Toisen heistä kanssa matka jatkuikin sitten liki 60 km, lähes Hautajärvelle saakka. Näillä pitkillä matkoilla on mukavaa, kun osuu sopivaa juoksuseuraa kohdalle. Se auttaa matkanteossa, jos vaikka sattuu tummempi hetki kohdalle. Nyt sellaista ei ollut nähtävillä, vaan kun Kitjajokivarresta oli päästy nousemaan polulle Kulmakkovaaraa kohti, juoksu kulki kevyen leppoisasti.

Oulangan huollossa oli dropbag odottamassa. Sieltä lisää evästä reppuun, pullojen täyttö, kupillinen tai kaksi bataattikeittoa naamaan, vähän Pepsiä  ja menoksi. 

Keitolla Oulangassa

Huolto 16min

Oulanka – Hautajärvi 27 km (83 km) 4:15:38 ( 13:04:00)

Oulangan jälkeen kävelin hetken ja samalla välppäsin eväitä juoksuliivissa parempiin taskuihin.

Aloin juoksemaan ja saavutin kävelyni aikana muutama edelleni ehtineen. Keitto meni reiteen ja juoksu tuntui vanhalta ja mukavalta. Pian saavutinkin Kitkajoki varressa kohtaamani juoksijan ja matkanteko jatkui yhtä matkaa. Päivittelimme yhdessä, kuinka helppoa ja kivaa juokseminen oli.

Energia upposi hienosti 20min välein. Olin pitänyt rytmistä kiinni orjallisesti ja se selkeästi toimi. Vatsaa oli totutettu kevään aikana lenkillä isojen hiilarimäärien syömiseen. Olin tehnyt lenkkejä heti ruokailun jälkeen täydellä vatsalla ja kisavarustuksessa. Homma rokkasi hyvin eteenpäin!

Jossain 70 km kohdalla kilpailun kärki tuli vastaan. Oli hurja ajatella, että noin 10h:n aikana kilpailua johtava Anton Aro oli vetänyt meihin n.26 km eroa. Hattu päästä, kovat on kovia!

Hautajärveä lähestyessä meitä perusmatkalaisia alkoi tulla enenevissä määrin vastaan. Oli mukava moikkailla juoksututtuja ja saada ja antaa tsemppauksia.! Laskeskelin, että viime vuoden aika Hautajärveltä Rukalle, 12:49, olisi aika lähellä. Se herätti vähän kysymyksiä. Oli toki tiedossa, että menomatka on alamäkivoittoinen, mutta kun juoksu oli tuntunut niin helpolta ja kivalta, niin ei paljon hitaamminkaan olisi voinut ottaa. Se että olinko tullut liian lujaa, vai oliko vain ns. pöljä päivä oli kysymys, johon vastaus löytyisi paluumatkalta.

Pian Hautajärven huolto tulikin vastaan ja yllätyksekseni perheeni oli siellä kannustamassa! Se oli aivan huikea tunne!

Huollossa tutusti pullot täyteen, evästä reppuun, paidan vaihto ja ohuen merinopipon ja buffin pakkaaminen reppuun mukaan. Kupillinen keittoa ja vähän kahvia ja leipää. Ja taas mentiin!

Tai ainakin melkein. Kerkesin juosta noin 500 m, kun huomasin jättäneesi sauvat huoltoteltalle. Eikun pikainen koukkaus takaisin ja niin sai huoltopisteellä ollut kuuluttaja ja yleisö hieman huvia tempauksestani. Matka jatkui kuitenkin pian kohti Rukaa!

Huolto 26min

Hautajärvi – Oulanka 27 km (110 km)  4:37:41 (18:08:14)

Paluumatka lähti mukavasti liikkeelle. Keitto lämmitti vatsassa mukavasti, voimia oli hyvin jäljellä ja juoksu rullasi kivasti. Pääsin liikkeelle Hautajärveltä noin puolen tunnin etumatkalla 83 km:n kilparyhmään nähden. Kohta juoksijoita tulisi takaa ohi. Arvailimme sen hetkisen juoksukaverin kanssa kuka sieltä ensiksi tulisi ja paljonko kärjellä olisi keulaa kakkoseen. Ja kohta sieltä takaa tultiinkin kovaa. Vaikka omat jalat tuntuivat hyvinkin juostavilta, niin tuolta siis näyttää kun tuoreilla jaloilla juostaan kovaa!

100km raja tuli vastaan jossain 15h paikkeilla. Sen jälkeen alkoi ylämäissä hieman tuntumaan voiman puutetta. Alamäet jaksoi hyvin rallatella alas ja tasaisella saattoi jatkaa omaa perusvauhtia ongelmitta. Useampi 83 km:n juoksijoista antoikin positiivista palautetta alamäkivauhdistani ja kun edelleen tekeminen oli kivaa, niin miksei sitä juoksisi.

Vähän ennen Oulangan paluumatkan huoltoa on useamman kilometrin tylsä hiekkatie pätkä, jonka juoksin 83 km:n juoksijoiden kanssa samassa letkassa. Kivasti kulki pienellä itsensä tsemppauksella, vaikka tiesin, että loppua matkaa maaliin saakka en siinä kelkassa pysyisi. 

Sitten tulikin Oulangan sillan ylitys ja vaihdoin kävelylle. Matkan rasitus alkoi tuntua jaloissa, mutta hyvällä meiningillä silti huoltotelttaan ja dropbagin kimppuun.

Ulkolämpötila oli laskenut varmasti lähelle nollaa. Kello oli noin kaksi ja jokivarressa kosteus tiivistyi hienoiseksi usvaksi. Kun liike lakkasi huoltoteltassa, tuli kylmä välittömästi!. Pullojen täyttö, uudet eväät reppuun. Kuiva paita päälle, pipo päähän, jalkojen kuivaus ja kuivat sukat ja kuivat kengät jalkaan. 

Kaksi kupillista bataattikeittoa, kupillinen kahvia, kupillinen kuumaa vettä, eikä horkka meinaa lieventyä millään. Kädet tärisi niin, ettei meinannut saada kahvikupista kiinni.

Tärinä oli niin kova, että se itsessään tuntui lämmittävän ja se kai sen mekanismin tarkoitus lieneekin.

Noh, enpä ollut ainoa jolla oli kylmä ja keskeyttäneiden määrä oli Oulangassa tuona yönä suuri.

Oli pakko saada liikettä jotta lämpenisin ja lähdin pisimmälle etapille kohti Basecamppia. Vedin päälle vielä kuoritakin ja päähän pipon kaveriksi buffin. Tämän hetken olin ennakkoon arvellut reitin haastavimmaksi kohdaksi. Edessä on 32 km seuraavaan huoltoon, juostua matkaa yli 110 km takana, aamuyö ja energiat ovat todennäköisesti alhaalla. Arvaus osui täydellisesti nappiin!

Huolto 38min

Oulanka – Basecamp 32 km ( 142 km ) 6:49:04 (25:35:42)

Juoksin ensimmäisen 3-4km jokivartta, jotta lämpenisin. Oli hankala juosta. Pitkäksi venyneen huoltotauon aikana jalat tuntuvat pönköiltä ja Oulankaan hyvin rullannut juoksu oli muisto vain. 

Pian lämpö hiipi takaisin kehoon ja olotila koheni huomattavasti. Juoksupätkät lyhenivät koko ajan ja sauvakävely lisääntyi. 

Edelleen energia upposi täydellisesti ja olo oli sen suhteen hyvä. Jalat sen sijaan olivat loppuun ajettu. Tulisi pitkä viisikymppinen sauvakävellen, se osasi sanoa jo siinä vaiheessa.

Aamuöinen Oulanka

Vireystila vaihteli. Kuljin enimmän osan matkasta yksikseni, aina välillä saavutin jonkun tai joku saavutti minut. Kellään perusmatkalaisista ei siinä kohtaa askel kovin kevyeltä vaikuttanut. Jossain Kulmakkovaaralla joku 83:n juoksija bongasi nimeni ja Huippumoodin numerolapusta ja kyseli olenko se valmentaja. Hän oli harkinnut valmennusryhmään liittymistä edellisenä syksynä, mutta se oli jäänyt. Pidin aamuöisen markkinointituokion ja tiedä vaikka se poikisi yhden asiakkaan ensisyksyn ryhmään! Ei voi tietää!

Nämä lyhyet kohtaamiset nostivat mukavasti vireystilaa, joka aamuyöllä alkoi jo vähän laskea. Oli mukava vaihtaa aina muutama sananen, kun muuten taisteli yksin eteenpäin.

Kylmä yöllä oli, sillä Jussinkämpän tienoilla oli pitkoksetkin jäässä. Aika varovasti sai tallustella niitä. Aurinko kuitenkin nousi sinäkin aamuna ja pikkuhiljaa alkoi lämmittämään. Myös reitti muuttui laskusuuntaiseksi kohti Kitkajoen bulevardia. Yksi haastavin osuus koko reitillä oli takana.

Kitkajoen rantakivikko meni hissukseen, voimat olivat jaloista poissa, mutta sauvoilla oli hyvä auttaa. Pikku-Karhunkierroksella oli jo lämmin ja oli vähän samaa vauhtia etenevää juttuseuraakin. 

Pitkäkin etappi päättyy, kun pistää riittävästi askelia peräkkäin. Kylmän yön jälkeen Basecampin huoltoon saapuminen oli palkitsevaa ja sainkin oikein extra palvelun huollossa. 

Tällä kertaa pulloja ei tarvinnut itse täyttää ja mandariinit ja sipsit ilmestyivät eteen. Kiitos Jenni avusta!

Huolto 14 min

Basecamp – Konttainen 17 km (159 km) 4:08:28 (29:58:41)

Toiseksi viimeinen etappi. Maaliin 23 km! Kyllä puolimaran menee aina, vaikka sauvakävellen. Sitäpaitsi kello oli huollosta lähtiessä vasta 9.50, joten aikaa maaliin pääsyyn olisi vaikka kuinka.

Tämä väli oli menomatkalla loivaa laskua, joten velkaa maksettiin nyt. Hivuttavaa nousua pitkästi ja maisemallisestikin reissun tylsin väli. Tämä pitää vain tarpoa pois.

Väsyttää, tuskastun omaan vauhtiini. Sauvakävelyn vauhti näyttää 11min/km, kohta 12 min /km. Enemmän nousuja sisältävillä osuuksilla jopa 15 min/km. Jalat ovat tyhjät.

Energia uppoaa kuitenkin yhä erinomaisesti. Huomasin vähän lipsuvani syönti määristä ja kerroista. Kumuloituva väsymys vaikuttaa tarkkaavaisuuteen ja huolellisuuteen. Toisaalta matkaa taitetaan nyt n.100 bpm sykkeillä, joten ei se energiankulutuskaan enää kovin suurta ole. 

Basecampin ja Konttaisen väli on sellaista maastoa, etten ole koskaan oikein oppinut muistamaan mikä mitäkin paikkaa seuraa, vaikka olen useamman kerran välin mennyt. Se hankaloittaa hieman seuraavan huollon etäisyyden arviointia. Myös päässälaskutaito alkoi hiipumaan, kun yritin useamman kilometrin ajan laskea etäisyyttä huoltoon saaden tulokseksi kerta kerran jälkeen 9 km. Olisi naurattanut, ellei se olisi tarkoittanut sillä vauhdilla 1h 45min matkantekoa.

Tahtotila oli kuitenkin sen verran kova, etten pysähtynyt muuta kuin pakolliset pullonvaihdot repusta. Reitin varrelle oli sinne tänne asteltu kavalia penkkejä, jotka oikein huutelivat pysähtymään ja istumaan. En pysähtynyt, enkä istunut! Matka ei etene, jos istuu! Jokainen askel on kohti maalia, ja kun niitä ottaa tarpeeksi paljon, on ennen pitkää maalissa! Se oli mantrani.

Lopulta reitti vei Iso-Kumpuvaaralle ja Ruka näkyi linnuntietä n. 7 km:n päässä. Tämä reissu päättyisi hyvin. Maaliin asti mentäisiin vaikka olisi mikä! Keskeytysajatuksia ei ollut tullut missään kohtaa, vaikka useampaan kertaan tuli todettua itselleen, että on kyllä tiukin reissu ikinä!

Konttaisen huollossa oli taas perhe kannustamassa. Nyt ei ollut kiire. Vireystila lähti nousuun heti huollossa. Oli mukava syödä. Täyttelin pullot ja odottelin valmennettavani Teron myös huoltoon. Olimme menneet koko reissun nähden vain Hautajärven huollossa. Tero tuli, kun minä lähdin. Nyt hän oli vain puolisen kilometriä perässä. Olisi mukava saada tuttu juoksija mukaan Valtavaaran ylitykselle. 

Fiilikset olivat korkealla, kun lähdimme kohti viimeistä etappia ja maalia!

Huolto 18min

Konttainen – Ruka 2:18:26 ( 32:35:19) 7 km (166 km )

Tahti tulisi olemaan rauhallinen. Ei mitään kiirettä. Loppuajalla ei olisi enää mitään merkitystä tässä kohtaa.

Meitä molempia väsytti ja jutut olivat suhteellisen huonoja. Mieli oli keveä, vaikka jalat eivät.

Kuitenkin askel kerrallaan Valtavaaran mökki  tuli näkyviin. Enää laskeutuminen alas ja Rukan ylitys. Samalla hitaalla, mutta varmalla tyylillä sujui myös viimeinen nousu, kunnes saimme todeta, että tämä reissun nousumetrit olivat tässä!

Maalialueen kuulutukset alkoivat kuulumaan pikkuhiljaa! Reitin varrella oli kannustajia ja pojat olivat juosseet vastaan. Tunteet olivat melko pinnassa viimeisiä portaita laskeutuessa. Päätimme Teron kanssa ottaa loppukirin juosten ja tulla yhtä matkaa maaliin. Kummasti kivut katosivat yli 32h juoksun jälkeen, kun pääsimme maalisuoralle yleisön kannustaessa!

Se oli siinä!

Loppuaika 32:35:19, sijoitus 47/149, keskeyttämisprosentti 46%

Summasummarum

Ihan joka askel ei ollut kivaa ja helppoa, vaikka olen kyllä tavattoman tyytyväinen, että satakunta kilometriä olivatkin juuri sitä. Oulangasta reipas viiskymppinen olikin sitten tahmeampaa menoa. Kuvaavaa oli että käytin lopun sauvakävelyosuuteen hieman enemmän aikaa, kuin koko menomatkaan Hautajärvelle. Tietenkin olen tyytyväinen myös siihen, että se reilu satku oli helppoa ja loppu hankalaa, eikä toisinpäin.

Vaikka matkanteko oli aika tuskaista etenkin Basecampin ja Konttaisen välillä, oli se silti vain häviävän pieni osa koko suorituksesta. Keskeyttäminen ei ollut mielessä missään vaiheessa. Määrittelin itselleni ennakkoon hyvin tarkat kriteerit sille, milloin voin keskeyttää. Kriteerit eivät täyttyneet missään kohtaa, niin maaliinhan sitä oli mentävä. 

Reissun aikana kävin hyvin voimakkaasti koko tunneskaalan läpi. Turhautti varsin kovaa jossain, kun vauhti hiipui, mutta olihan niitä huippuhetkiäkin!

Jos jostain täytyy erityisesti mainita, niin ainuttakaan rakkoa ei tullut jalkoihin. Juoksin menomatkan luottoparillani Salomonin Ultra Glidella, sukkana 1000 Miles kaksikerrossukka. Vaihdoin kengät paluumatkalla Oulangassa. Silloin jalkaan tuli uudet Dynafit Ultra 100:t. En ollut niillä juossut kuin parikymmentä kilometriä, mutta ne tuntuivat niin hyvin jalkaan sopivilta, joten uskalsin ottaa ne vaihtopariksi. Sukkina myös palatessa 1000 Miles:t

Palautuminen

Jalat olivat maalissa väsyneet, olo oli hyvä muuten. Ruoka upposi, mutta ei ollut oikein nälkä. 

Ensimmäinen yö pitkän kisan jälkeen on yleensä huono, mutta nyt nukuin suhteellisen hyvin. Voi olla, että univelka sai sen aikaan.

Aamulla jalat olivat ällistyttävän hyvässä kunnossa. Viidennen kerroksen majapaikasta tuli koemielessä tultua portaat alas, ilman mitään ongelmia.

Reissu alkoi tuntumaan oikeastaan vasta kotiin palattuamme. Maanantaita vasten yö oli vaikea, jalkoihin sattui sinne tänne, eikä hyvää nukkumaasentoa löytynyt kuin jalat ylhäällä sohvalta. Myös olotila oli kummallinen, paleli ja oli kuuma yhtäaikaa. Maanantai-iltana olikin 37.3 lämmön puolella.  Nälkä palasi tiistaina ja onkin jatkunut pohjattomana tähän hetkeen, kun kirjoitan tätä kilpailua seuraavan viikon perjantaina.

Lihakset ovat palautuneet hyvin. Peltotyöt jatkuivat heti palattuani, joten kovin kummoisiin palauttelulenkkeihin ei ole ollut mahdollisuutta. Ei tee mieli juosta, enkä aio juostakaan. Juoksen sitten kun pää niin sanoo ja siihen asti täytyy vain malttaa. Tähän asti pääkoppa on kyllä ilmoittanut kun on valmis ja silloin tossu yleensä kulkeekin kivasti.

Tästä on hyvä jatkaa kohti NUTS Yllästä ja Hetasta starttaavaa perusmatkaa heinäkuun alussa! 

Kiitokset!

Kiitos perheelleni tuesta ja kannustuksesta. Se merkiksi tosi paljon. Kiitos myös että saan jakaa tätä polku-ultrajuoksukuplaa kanssanne.

Kiitos valmennettavani! Oli mukavia kohtaamisia reitin varrella ja kylässä. Oli hauska nähdä usempi teistä livenä. Oli mukava kuulla suorituksistanne ja kuinka hoiditte reissun päätyyn saakka!

Kiitos juoksututut ja kanssajuoksijat joiden kanssa aina törmätään näissä karkeloissa! Kiitos teille juttutuokioista ja kannustuksista. Te teette tämän huikean yhteisön! Hyvä on juoksijan teidän kanssanne juosta!

Kiitos NUTS polkujuoksupoppoo! Te kyllä osaatte nämä hommat. Aina vain, vuosi toisensa jälkeen kaikki toimii!

Kiitos talkoolaiset, ilman teitä ei homma pyörisi, eikä juoksijapoloinen saisi ruokaa reitin varrella!

Kiitos kun luit!

1.11.2023 starttaa myös LONG TRAIL 2.0 7kk verkkovalmennus.

Sopivasti vuoden 2024 Karhunkierrokselle!

Jos olet kiinnostunut, tai haluat kysyä lisää:

pekka@huippumoodi.fi

Seuraa, tykkää, jaa...:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *