Montuun ja sieltä ylös – opintomatka oman kehon ja mielen toimintaan
Valmistautuminen
Edellinen kisani oli toukokuun lopussa, n.6 viikkoa aiemmin juostu Karhunkierroksen 83km, joka oli sujunut hyvin ja olin varsin luottavainen Pallas-Ylläs juoksun suhteen, jos vain saisin toistettua nousujohteisen suorituksen myös siellä
KK:n jälkeen seuraavat viikot sujuivat varsin tiiviisti kevätkylvöjen merkeissä, toisaalta ihan hyvä niin, koska ei vaan tehnyt mieli juosta. Kävin joitakin lyhyitä lenkkejä juoksemassa, mutta päätin odottaa huolella, että pää kertoo sitten kun on taas aika. Ja sitten kun se kertoi, niin kylläpäs se tossu kulkikin sitten ihan kivasti.
Juhannuksen aikoihin tein verttitonnin +28 helteessä, se toimi hellesiedätyksen lisäksi myös urheilujuoman testinä kuumissa olosuhteissa. Tähän asti olin käyttänyt Tailwindia vain viileässä, joten tämäkin oli luonnollisesti kokeiltava, ettei kisatilanteessa tulisi yllätyksiä. Juoma toimi hyvin ja lopulta helteetkin loppuivat kisaviikkoa edeltävällä viikolla, joten kisa mentäisiin varsin normaaleissä kesäolosuhteissa.
Edeltävät päivät
Siirtyminen kisakuplaan alkoi osaltani hyvissä ajoin. Usein olen huomannut jättäväni kisapaikalle matkustamisen melko lähelle starttia. Nyt oli pari päivää aikaa nostatella kisafiilistä, porisuttaa tuttuja ja tutustua minulle ennalta tuntemattomaan reittiin. Se oli mukavaa vaihtelua.
Valmennattavia oli viivalla sekä 66km, että 37km matkoilla. Heidän tapaamisensa ja keskustelut heidän kanssaan kasvattivat kisafiilistä vielä muutaman pykälän verran. Harmittavasti pari valmennettavaa joutui jättämään pidemmät matkat väliin pienten loukkaantumisten vuoksi, mutta kisojahan tulee uusia ja silloin on revanssin paikka!
Tankkaus sujui normaalikaavalla, mutta kisaa edeltävänä päivänä ei vatsa meinannut rauhoittua ollenkaan ja ravitsemus jäi hieman ohkaiseksi. Kaurapuurolla ja banaaneilla sain itseni starttikuntoon perjantai-iltana.
Olin asettanut tavoiteajakaseni itselleni n.15,5h, joka oli johdettu valmennettavani Teron edellisevuotisesta ajasta. Olemme suurinpiirtein samantasoisia juoksijoita, joten Teron aikaa pystyi hienosti hyödyntämään. Luonnollisesti kisatilanteessa täytyy omaa tavoitetta hieman kiristää, joten taisin haarukoida loppuajan 15-15,5h tasolle. Kyseessä oli uusi reitti minulle, joten valmistautumisen suhteen oltiin karttojen, valokuvien, videoblogien ja haastatteluiden varassa. Ennen kisaa kävin vielä scouttaamassa Varkaankurun ja Pirunkurun alun.
Koko kevään syystä tai toisesta häirinnyt alaselän lihasten jumitus vaivasi, eikä majapaikan ylipehmeä sänky tilannetta ainakaan helpottanut. Sain selän joten kuten kondikseen ennen kisabussiin kiipeämistä, mutta ajatukset olivat silti vähän ristiriitaiset. Näillä kuitenkin mentäisiin, katsotaan kuinka käy.
Startti
Sääennuste oli luvannut varsin viileää yötä. Arvoin shortsien ja pitkien lahkeiden väliltä, päädyin pitkiin ja hyvä niin, sillä Pallaksen +8 pienen tuulevireen kanssa sai lämpimästä bussista kavunneen juoksijan kylmän horkan partaalle. Äkkiä kuoritakki niskaan, ennen paleltumista! Hölkkäilin ennen starttia varttitunnin ympyrää, pitääkseni itseni lämpimänä. Ihmettelin ihmisten kylmänsietoa, kun lähes kaikki muut seisoskelivat paikoillaan ja osa vielä lyhyissä lahkeissa ja hihoissa! Käsittämätöntä.
Sain kuitenkin itse pidettyä lämmöt hyvin ja jos bussiin noustessa oli vähän epävarma olo, niin nyt mieli oli levollinen. Kohta mentäisiin, niin kuului lähtökomento ja 219 juoksijaa ampaisi matkaan kohti Yllästä. Oma stattipaikkani oli ehkä kolmanneksen kohdalla kärjestä lukien.
Pallas- Rauhala 21,1km 3:02:19
Iso ryhmä jakautui yllättävän nopeasti pienempiin letkoihin. Kärki painoi kovaa karkuun, mutta niin niiden kuuluikin! Polulla oli hyvin tilaa ja juoksin tietoisesti käsijarru päällä. Ensimmäisen vitosen jälkeen olin lämmennyt sen verran, että kuoritakin sai riisua. Juoksu jatkui pienissä ryhmissä rauhalliseen tahtiin.
Aurinko alkoi tulla esiin Pallaksen isojen tunturien takaa ja maisemat olivat upeat. Maisemien katselu saisi kuitenkin jäädä toiseen kertaan, nyt pidettiin silmällä polkua.
Kympin paikkeilla taakse ilmaantui Timo, jonka kanssa vauhti ja tavoiteet sopivat yksiin, joten jatkoimme Rauhalaan yhtämatkaa, lepposasti jutustellen.
Rauhalan huolto tuli vastaan aivan aikataulussa. Energiaa oli mennyt suunnitellusti. Nopea pullojen täyttö, suolakurkkuja ja sipsejä naamariin ja baanalle. Kaikki sujui hyvin
Rauhala – Pahtavuoma 11,6km 1:45:16
Rauhalan parin-kolmen kilometrin asfalttipätkä oli kyllä melko antikliimaksi keskelle juoksua. Pistelin menemään rauhalliseen tahtiin, pieni ryhmä saavutti asfaltin loppuosalla, mutta he jäivät kun viimein siirryttiin takaisin poluille. Rauhalan ja Pahtavuoman väliltä ei ole suurempia muistikuvia. Juoksu kulki aamuyön tunteina mukavasti, energia upposi. Jossain vaiheessa Rauhalan huoltoon jäänyt Timo saavutti minut ja jatkoimme yhtämatkaa kohti Pahtavuomaa ja toista huoltoa. Huollossa sama kaava, nopea pullojen täyttö. Suolakurkkua, sipsejä ja puolikas banaani ja liikkelle. Huollossa oli jo vähän hyttysiäkin, mutta ne jäivät taakse kun juoksu jatkui.
Pahtavuoma- Peurakaltio 13,8km 2:37:22
Matka jatkui seuravalle legille yksin juosten. Olin päättänyt mennä Peurakaltioon saakka ihan todella maltillisella vauhdilla, jotta eneriaa säästyisi loppuosan tunturin ylityksiin. Vaikka en aktiivisesti seuraa sykettä kisassa, oli tuntuma ollut tosi kevyt. Nyt kuitenkin Mustakeroa lähestyessä alkoi ilmaantumaan outoja tuntemuksia. Pää tuntui oudon kevyeltä, vähän kuin pientä huimausta aika ajoin. Hidastin vähän vauhtia, yritin juoda, mutta samalla havauhduin siihen että neste jäi vain palloksi vatsaan. Huomasin ajattelevani keskeyttämistä, mikä oli sinänsä absurdia – kukaan ei minua sieltä metsästä tulisi hakemaan, eli ei sinne voisi keskeyttää. Peurakaltioon olisi päästävä jokatapauksessa.
Suuunnitelmat aikatavoitteesta tuntuivat karkaavat täysin ulottumattommiin ja musertava ajatus siitä että matkaa olisi jäljellä joku 60-70km, tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä. Väsytti, silmät painoivat. Jos voisin nukahtaa hetken…
Aloin kuitenkin analysoimaan tilannettani. Jos neste kertyy vatsaan, sitä ei kannattane sille enempää laittaa. Ongelma oli siinä, että energiansaantini pohjautui urheilujuomaan ja jos en joisi, niin energianvaje syvenisi. Mukana oli kiinteä energiaa patukoiden muodossa ja päätin syödä niitä, vaikka pahaa teki. Äkäskerolle nousu sujui mutustellessa ja voi mitkä maisemat sieltä aukenivatkaan. Näkyi niin starttipaikka Pallas, kuin maalipaikka Ylläs. Maisemien lisäksi aukenivat myös energiavarat, tuntui kuin joku olisi laittanut valot päälle ja juoksu alkoi kulkemaan. Toki Äkäskeron pitkä loiva alamäki sitä edesauttoi, mutta yhtäkaikki, tunnelin päässä näkyi valoa, eikä se ollut juna. Mustenevaa hetkeä oli kestänyt n.10km ja nousu syvistä vesistä alkoi.
Ennen jyrkkää Äkäskeron loppulaskua ja Peurakaltion huoltoa oli Tero, Suvi ja Elja kannustamassa ja se toi uutta pontta juoksuun. Alamäki meni vauhdikkaasti ja hyvällä fiiliksellä. Tiesin ettei parilla patukalla pitkälle pötkitä ja huolto olisi syytä tehdä huolella ja kiirehtimättä
Peurakaltion huolto on ns. iso huolto, eli sieltä löytyy perustarjoiluiden lisäksi paljon muutakin ja pullojen täytön lisäksi söin nuudelia, join dropbagissa olleen palautusjuoman ja söin jotain muutakin kiinteää. Kuoritakki piti kiskoa niskaan, kun meinasi palella. Energia oli edelleen alhaalla äskeisestä energiapiikistä huolimatta. Jokunen hyttynen meinasi pyöriä jaloissa, mutten vieläkään katsonut tarpeelliseksi laittaa myrkkyä.
Käytin huollossa aikaa varmasti 20min, mutta se kannatti. Silpsejä kouraan ja kohti kisan pisintä, n.34km huoltoväliä kohti Ylläsjärveä. Teron perheeltä vielä kannustukset ja heille myös nöyrät kiitokset avusta ja huolenpidosta huoltopisteellä.
Peurakaltio – Ylläsjärvi 30,4km 4:27:26
Peurakaltion jälkeen polku oli helppoa double-trackia. Kotamajalla sijaitsevalle vedentäydennys-pisteelle olisi matkaa n.9km ja kaivoin juoksuliivistä korvanapit ja käänsin volat kaakkoon. Arvelin että kenttää olisi jo sen verran, että Spotify kuuluisi hyvin ja niinhän se tekikin. Juoksua oli takana siinä kohtaa reilut 7h ja nyt basso hakkasi ja tossu kulki Techno Bunker-soittolistan tahtiin
“Welcome to dark side of the club” ja minun klubini sijaitsi korvieni välissä keskellä Hangasmaan metsää
Musiikki oli hyvä buusti, ja se kantoi n.7km tuoden vaihtelua omien ajatusten keskelle, mutta ei sitäkään määräänsä enempää jaksa. Kotamajalle nousu meni hissukseen kävellen. Kotamajalta muutama hörppy vettä ja kas, pallon tunne vatsasta oli kadonnut. Neulaset pois kengistä ja matkaan!
Kotamajalta lähti samaa matkaan myös Team Raholan Tiina, jonka kanssa menimme hienosti vuorovedolla pitkään. En olisi yksin todennäköisesti tullut pitäneeksi vauhtia yllä niin paljon kuin nyt juoksukaverin kanssa ja hyöty oli molemmin puolinen. Kesänkijärvi tuli noin kympin juoksun jälkeen vastaan ja Varkaankurun pitkokset hetkeä myöhemmin. Energia upposi hyvin ja tossu oli taas syönnillään. Pieneksi yllätykseksi Varkaankurun pitkokset, joissa kuitenkin kertyy salakavalasti nousumetrejä, menivät lähes kokonaan juosten ylös.
Varkaankurun jälkeen Kellostapulin ja Keskisenlaen satulaan suunnatessa kaivoin sauvat repusta ja matka jatkui kohti Ylläsjärveä. Sadepilvet alkoivat kasaantua ja muutama ukkosen jyrähdyskin kuului lähempänä seuraavaa huoltopistettä. Ylläsjärvelle saavuttaessa Teron porukka oli taas kannustamassa ja huollossa satoikin jo ihan kunnolla.
Nopea huolto, pullot täyteen ja vähän sipsejä suuhun. Kuoritakki niskaan ja menoksi. Olo oli energinen ja montusta oli noustu. Hyvällä höökillä kohti Yllästunturin huippua.
Ylläsjärvi- Kellokas 7,4km 1:18:18
Sade loppui pian ja aurinko lämmitti, joten kuoritakki jouti taas reppuun. Jaloissa on sama väsymättömyyden tunne, kuin Karhunkierroksella konsanaan ja monta monituista selkää tuli vastaan nousussa. Yläosan rakkakivikko piti ottaa tarkasti, mutta sauvoista oli apua sielläkin. Teippasin ennen starttia sauvojen varret alhaalta parikymmentä senttiä gorilla-teipillä, jotta hiilikuidun herkkä hipiä ei vaurioituisi ja se antoikin vähän varaa mennä roskimmin ylös.
Nousu oli pian ohi ja edessä olisi pitkä ja jyrkkä lasku kohti viimeistä huoltoa Kellokkaassa.
Jännitin hieman etukäteen, miltä kovapohjaisen tien juokseminen tuntuisi siinä vaiheessa, kun takana oli kuitenkin n.80km matkaa, mutta askel lähti rullaamaan kivasti ja matka taittui.
Pyrin hakemaan juoksulinjaa aivan tien reunasta, jossa oli pehmeämpää. Tuosta laskusta tulikin nopeimmat kilometrit, vähän yli nelosen vauhtia oli kiva lasketella. Pian olinkin Varkaankurun suulla, josta olin mennyt toiseen suuntaan reilut pari tuntia aiemmin. Enää kivituhkapolku kohti huoltoa ja edessä olisi enää viimeinen legi.
Ylämäessä juominen oli jäänyt vähälle, eikä alamäkirallattelussakaan siihen ollut oikein aikaa, joten join puolitoista lötköä viimeiselle parille kilometrille.
Kellokkaan huollossa taas pullot täyteen ja sipsiä ja mandariinia kouralliset ja menoksi
Kellokas- Maali 13,8km 1:54:39
Siirtyminen Pirunkurun alle oli n.4,5km tylsää kivituhkapolkua, joka vain piti suorittaa pois. Vähän kiristeli sieltä täältä, mutta se kai kuului asiaan. Ihan helppoa ei enää meno ollut ja askeleesta oli lennokkuus kaukana, mutta seiskan kilometrejä siinä silti sai tehtyä. Odotin vain, että pääsen sauvomaan Kesängin rinnettä ja Pirunkurua. Viimein pääsin nousun alkuun, sauvat repusta ja reippaasti tunkaten ylös. Ylhäällä alkoi jo matka painamaan jaloissa, yritin taas tankata nousun aikana väliin jäänyttä juomaa sisään reilummin ja pakotin itseni juoksuun. Valokuvaajakin yllätti Kesangin päällä ja matkan rasitukset näkyvät kyllä kuvistakin!
37km kärki meni ohitse Kesängin huipulla ja kyllä oli keveä askel jokaisella. Loivasti laskeva mönkijäbaana tuntui loputtomalta. Kellokkaassa olin laskeskellut että mahdollisuuksia voisi olla jopa 15h alitukseen, mutta tossu ei enää noussut niin paljon, että tuo aikaraja näytti karkaavan tavoittamattomiin.
Lopuksi vielä pienikurvaus suolla ja kohti järven rantaa ja maaliin olisi matkaa alle 2km.
Kannustajia oli siellä täällä ja heidän tuellaan jatkoin matkantekoa suht hyvällä höökillä. Jokapaikkaan sattui, vatsalihaksetkin tuntuivat kipeiltä, mutta juoksu silti kulki.
Viimeinen kilometri pyörätienlaitaa oli uskomaton. Askel rullasi, ihmiset kannustivat ja maalin äänet alkoivat jo kuulumaan. Koronavuosien jälkeen maalialueella oli yllättäen väkeä aivan hirmuisesti, musiikki pauhasi, ihmiset huusivat kannustuksia, kellot kilkattivat ja melkein meni roska silmään maaliviivaa ylittäessä. Minä tein sen, nousin montusta ja tulin maaliin!
Maalissa!
Loppuaika 15:05:17
sijoitus 50/219
Video: Tero Ruotsalainen
Summa summarum
Nyt kotona, vajaa 2vrk maaliin tulon jälkeen on hyvä pureskella sitä, mitä tuli tehtyä.
Onnistumisia oli vauhdinjako, oikeiden ratkaisuiden tekeminen mustimmilla hetkillä, keskeytyspäätöksen lykkääminen niin kauan, ettei enää tullut mieleenkään keskeyttää, sekä varusteet & kengät.
Kehityskohteena on se monttu johon jouduin, eli nyt on työstettävänä se syy, miksi neste ei imeytynyt aamuyön tunteina. Ilman tuota monttua olisi loppuajasta ollut nipistettävisssä jonkinverran, puolisko tunti ehkä. Ei voi tietää ja se on ehkä tarpeetontakin spekulointia. Vähän jäi silti hampaankoloon, ja voi olla, että joutuu tuon reitin vielä juoksemaan tulevaisuudessa!
Yhtä kaikki, paljon uutta on taas opittu. Niin oman kehon, kuin oman mielenkin toiminnasta.
Peruskonsepti toimii, mutta viilauksia tarvitaan sinne ja tänne.
Kengät ( Salomon Ultra Glide) toimi mainiosti, ainostaan yksi hellä kohta päkiän sisäsyrjässä, eikä siihen oikein rehellistä rakkoa taida edes tulla. Varpaankynnet on kaikki tallella. Lihakset ovat melko kireät, mutta kävely portaita alaskin menee aika sujuvasti. Palautuminen on sujunut mukavasti. Ihmeellinen nälkä riivaa koko ajan! 🙂
Vielä leijutaan, mutta sitten onkin aika kääntää katse seuraaviin koitoksiin. Seuraava ohjelmassa on PEP57km Nivalassa, joka taitaa olla teemaltaan PK1 pitkis. Syksyn päätähtäin on Vaaroilla, lippu 65km:lle, mutta sen suhteen on vähän ajatuksia…. Mutta ei niistä nyt tässä sen enempää 😉
Kiitokset
Kiitokset NUTSin jengi taas kerran. Te osaatte hommanne, se on niin monta kertaa todettu. Kiitos talkoolaiset, kiitos kaikki lukuisat kannustajat reitin varrella. Kiitos teille kanssajuoksijat, monet tsempit vaihdettiin puolin ja toisin ja väliin vuorovedolla mentiin!. Ollaan me melkoinen yhteisö! Kiitos Tero, Suvi ja Elja. Sain hurjasti energiaa siitä, että olitte reitin varrella! Kiitos Terhi ja pojat!
Tulokset NUTS.fi
Kisaraportti NUTS KK 83km 2022
