Miksi jotain asioita ylipäänsä tehdään? Mitkä syyt saavat, tässä tapauksessa Riikan, juoksemaan? On hyvä tiedostaa ja tuntea omat motiivit tekemiselle, se auttaa vaikeina hetkinä pitämään motivaation yllä.
Seuraavassa Riikan pohdintaa, miksi juoksu on hänelle tärkeä asia. Näiden pohdintojen myötä on hyvä jatkaa tekemistä kohti Riikan upeaa tavoitetta, NUTS Karhunkierroksen 55km:n polkujuoksukisaa!
Miksi juoksen
Kirjoittanut Riikka Harjula
Juokseminen on vaivaton harrastus. Voit juosta yhtä hyvin aamulla, silloin kun muu kaupunki vielä nukkuu, kuin illalla ennen unen lempeää maailmaa. Olen toisinaan juossut myös kuumina kesäöinä, jolloin siinä on selittämätöntä taikaa – suosittelen kokeilemaan. Ajattelin myös tänä talvena, kun pakastuu kunnolla ja lumi on peittänyt maan, kokeilla yöllä juoksemista kirkkaan tähtitaivaan alla.
Voit myös juosta, missä vain. Pakkaan lähes aina lomakohteisiin (paitsi superkuumiin tai pahoista saasteongelmista kärsiviin) mukaan myös lenkkarit ja juoksuvaatteet. Uusiin paikkoihin on ihanaa tutustua jalkaisin. Kauniit maisemat, houkuttelevat pienet tiet sekä sokkeloiset kujat kutsuvat mukaansa ja tekevät juoksulenkistä pienen seikkailun.
Juosta voi säällä kuin säällä. Kestän hyvin Suomen vaihtelevia sääoloja ja nautin ulkoilusta pääsääntöisesti aina. Kaipaan raikasta ulkoilmaa keuhkoihini ja tuulta kasvoilleni. Kun muut kaivautuvat pahimpina pakkaspäivinä peiton alle piiloon, minä pomppaan vaatetta lisää ja suuntaan lumisille poluille. Sateessa kiittelen itseäni hyvään juoksutakkiin sijoittamista. Vain tosi liukkaat tiet saavat minut empimään ulos uskaltautumista. Silloin pelastuksena on läheisen kuntosalin juoksumatto.
Moniin muihin urheilulajeihin verrattuna juoksu on edullinen tai jopa halpa harrastus. Minulla on kahdet käyttökelpoiset juoksukengät – toiset asfaltille ja toiset maastoon. Juoksutakkeja minulla on myös kaksi, joiden alle puen vaihtelevissa määrin kerroksia. Vannon merinovillan nimeen! Lisäksi urheilukaapin hyllyltä löytyy muun muassa shortseja, housuja, lippiksiä, pitkiä sukkia ja juoksureppu. Käytön myös sykemittaria. Nämä vaatteet olen hankkinut vuosien varrella, aina tarpeeseen. Monet juoksuvaatteet ovat onneksi niin laadukkaita, että niiden käyttöikä on vuosia.
Juoksen mielelläni yksin, mutta myös mieheni kanssa. Juokseminen on meille niin sanottua yhteistä laatuaikaa tai parisuhdeaikaa. Juttelemme liikkuessamme arkiset kuulumiset ja ratkomme elämän haasteita. Iloitsemme yhdessä hyvästä treenistä, tsemppaamme toista parempaan suoritukseen tai olemme vain hiljaa, sillä joskus on hyvä olla niin. Treenin jälkeen synkronoimme sykemittarit ja katsomme yhdessä vertaillen treenituloksen – se on meidän tuttu ja kultainen tapa.
Glen of imaalinterrierimme Noah on aina siellä missä mekin. Häntä vispaten ja lyhyet, karvaiset tassut vipeltäen se ryntää onnesta sykkyrällä mukaan juoksemaan. Välillä se pysähtyy haistelemaan kulmakunnan koirien kuulumiset portin pielistä, mutta vilahtaa jo pian ohi kaikella terrierinnopeudellaan. On ihana katsella, miten myös karvaystävä nauttii yhteisistä ulkoiluista – myös juoksusta.
Juokseminen tuottaa minulle valtavasti mielihyvää. Törmäsin jokin aika sitten termiin runner´s high, joka tarkoittaa juurikin juoksijan kokemaa mielihyvää. Tunteen uskotaan syntyvän elimistön tuottamasta endorfiinista tai (endokannabinoidi-välittäjäaineista). Tosin lenkin jälkeen on aina hyvä olo, vaikka treeni itsessään ei kulkisikaan. Juoksemiseen liittyy minulla mielihyvän lisäksi myös monia muita tunteita: iloa, onnea, rauhaa, tyytyväisyyttä, mutta myös: kipua, pettymystä ja epäluottamusta (itseäni kohtaan). Kisatilanteissa olen hyvin herkkä – itken äärimmäisen helposti. Jo kisan alussa maaliviivalla seistessäni meinaan purskahtaa kyyneliin.
Juokseminen on minulle myös äärimmäisyyttä ja hulluja tavoitteita. Kestävyys/ultrajuoksu on tuntunut minulle kauan saavuttamattomalta unelmalta, johon olen tarttunut vihdoin vakavasti kiinni. Miksi minä en pystyisi? Olen motivoitunut ja valmis tekemään paljon töitä unelmani saavuttamiseksi. Teen parhaani! On äärimmäisen motivoivaa saada oppia ja apua liikunta-alan ammattilaisilta, jotka tukevat minua tavoitteessani.
Juostessani olen myös läsnä ja aito. Minulle ei ole työ-, perhe, ystävä- tai mitään muutakaan roolia tai velvollisuutta. Olen itseäni varten. Kuulostelen, mitä minulle kuuluu tai vain hengitän ja olen. Katselen vastaantulevia ihmisiä, ihastelen luonnon ihmeitä, kuuntelen ympäristön ääniä – linnun laulua, sateen ropinaa, kaukaa kuuluvaa koiran haukuntaa, ohi kiitävän polkupyörän renkaiden hurinaa. Tunnen tutun läheisen leipomon tuoksun. Olen siinä hetkessä ja niin on hyvä.
terveisin Riikka Harjula #riikkagoesnutskk55
Tutustu Riikkaan: http://www.pekkakauranen.fi/matkalla-karhunkierrokselle/
