Levi Extreme Triathlon 27.07.2019

Kisaraportti

Päätös tämän vuotiseen Levin kisaan osallistumisesta oli tehty jo vuosi sitten edellisen kisan aikana. Finntriathlonin ilmoitus syksyllä, jättää Levi pois ohjelmasta, ehti aiheuttaa jo hieman harmitusta, mutta onneksi pieni ja pippurinen Lapland Triathlon Levi -triathlonseura otti järjestysvastuun ja viivalle päästiin tänäkin vuonna

Valmistautuminen

Harjoituskausi oli sujunut kuin unelma huhtikuun loppuun saakka, jolloin jouduin jättämään juoksun hetkeksi jopa pois harjoitusohjelmasta lonkan kivun takia. Syy löytyi fyssarilla käynnin jälkeen. Ongelma ei ollut iso, mutta vaati lepoa iskutukselta ja oman pakara/takareisi treeniohjelmansa, joten harjoittelun focus siirtyi pyörän päälle ja uintiin. Juoksutekniikkaan tuli myös muutosta, sillä nilkkani oli ollut aikaisemmin suhteellisen passiivinen juostessa.  Myös kauden ensimmäinen kisa, Oulun Terwamaratonin puolikas jäi samasta syystä väliin. Juoksumäärä touko- kesäkuussa oli vain kolmannes vuoden takaiseen nähden. Heinäkuussa sain juostua muutamia hyviä harjoituksia poluilla, joten kevään tilanteeseen nähden olisi voinut olla huonomminkin.

Kisaviikko

Kisaa edeltävä viikko sujui, kuten normaalisti tankatessa ja kisajännityksen kasvaessa. Töiden suhteen ei kauheita rästejä tarvinnut tehdä alta pois, joten tilanne oli varsin hyvin hallinnassa. Pari edellistä viikkoa olivat olleet aika napakoita treenimäärältään ja tehoiltaan. Jouduin hieman keventämään jälkimmäistä viikkoa, sillä palautumista olisi kuunneltava nyt tarkalla korvalla. Lievä kurkkukipu kisaviikon tiistai-aamuna hieman hätkäytti, palautumisindeksin laskuun yhdistettynä, mutta oli vain ohimenevää onneksi.

Leville

Perjantai oli ajopäivä Leville perheen kanssa. Fiilis perillä oli toisaalta innostunut ja toisaalta kisajännitys alkoi nousemaan. Kävin hieman tutustumassa juoksureitin alkuun poikien kanssa illalla maastopyörillä.

Lauantaita vasten nukuin aika levottomasti, kuitenkin ehkä 7h. Kisajännitys oli käsinkosketeltavaa. Startti olisi vasta klo 15,  joten se aiheutti myös hieman poikkeuksia rutiineihin mm. kisaa edeltävän ruokailun osalta.

Kävin kisapäivän aamuna hieman juoksemassa polulla. Lämpötila oli n.+25C ja syke tuntui olevan pilvissä kevyesti hölkätessäkin. Kävelin osan matkaa, mutta silti syketaso oli n.10-15 lyöntiä yli normaalin. 

Sää kisan aikana tulisi olemaan lämmin, ellei jopa kuuma. Perjantain lämpötila oli auton mittarin mukaan n.+31 ja kolmea kymppiä hätyyteltiin lauantai iltapäivänäkin. 

Pyörän päälle lähti kaksi pulloa elektrolyyttiä + yksi puhdas vesi + geelipullo jossa 12kpl High5:n geelejä. Reitin varrelta sitte juottopisteiltä juomaa tarpeen mukaan lisää. Juoksuun lähti 1,5L elektrolyyttiä juomarepussa, sekä 6 geeliä pikkupulloissa. Ylimääräisenä, Siripirejä, muutama geelipussi ja suolaa. 

Myös kypärän valintaa joutui hieman miettimään lämpötilan vuoksi ja päädyin vaihtamaan umpinaisen aero-kypärän hyvinkin avonaiseen MTB-kypärään ja juoksulaseihin. Ratkaisuna kahdesta huonosta kuitenkin parempi. Parempi menettää hieman aikaa, kuin paistua kypärän sisälle.

Pitkälle matkalle starttasi tänä vuonna reilut parikymmentä osallistujaa. Tunnelma uintialueella oli rento, mutta toisaalta kihelmöivä jännitys oli varmasti kaikkien vatsan pohjassa. Kohta mentäisiin ja nautittaisiin matkasta.

Kisa

Uinti 1,9km 00:48:49 (sij 21/24)

Uinnin tavoite oli uida 1,9km rauhassa hötkyilemättä. Tehdä varma suoritus ja saada uintiosuudelta aika (v.2018 keskeytin uinnin). Vesi oli järjestäjän ilmoituksen mukaan +20,1C, mutta lähde pohjaisen järven lämpötila vaihteli aika jyrkästikin välillä. Uinti oli rentoa tekemistä, mutta hidasta. Toisaalta edessä olisi 154km aikaa kuroa etumatkaa kiinni, joten ennakoidusta 45min uintiajasta jäämisellä ei ollut mitään merkitystä.

Kuva: Timo Koivisto

T1 00:06:42 

Pohkeet pyrkivät kramppaamaan rantautuessa. Märkäpuvun riisumiseen tuntui kuluvan ikuisuus ja 600m juoksu T1:een meni jalkoja juoksuun totutellessa ja kramppeja vältellessä. Minuutti ylimääräistä ehkä noiden takia

Pyörä 132km 04:24:20 (sij 4/24)

Olin onnistunut sammuttamaan mittauksen sykemittarista lajia vaihtaessani, joten pyöräosuus alkoi askartelulla laittaa mittaus uudestaan päälle. Noin kilometrin kohdalla sain kellon taas päälle, ja syke oli lähes 170bpm, joten hieman painetta pois polkimilta. Jalat tuntuivat alussa todella voimattomilta ja syke aamullisen juoksun tapaan hieman koholla rasitustasoon nähden. Tavoitteena oli vetää alkuun 10km melko rauhassa keveillä kammilla, mutta siinä se syke silti pyöri 160bpm kahtapuolen. Toisaalta fiilis oli hyvä ja vauhtia piisasi, niin annoin mennä. Ensimmäinen ohitettava tuli vastaan Kittilän lentokentän tienoilla ja kaikkiaan sain kuitattua pyöräosuuden aikana 13 selkää.

Ensimmäinen 80km meni n.32km keskinopeudella Ylläsjärvelle asti. Loput 50km meni niska kyyryssä yltyvään koillisenpuoleiseen vastatuuleen polkiessa.

Lämpötila lähti laskuun tuulen myötä, joten loppumatka meni ehkä parinkymmenen asteen viileydessä. Juomaa kului pyörän päällä silti 3L ilman tarvetta tyhjennykselle. 

Pyörä oli kokonaisuutena perusvarmaa tekemistä. Ei ongelmia, eikä toisaalta euforian hetkiäkään. Poroja näkyi muutama

T2 00:02:09

Toinen vaihto meni sujuvasti ilman ongelmia. Läpsyt kannustajille ja pääsin liikkeelle M40 sarjan 4.sijalta. 

Juoksu 02:54:26 (sij 4/22) 

Jalat tuntuivat hyviltä juosta, fiilis oli korkealla ja kohta päästäisiin poluille! Ensimmäinen 6km oli kokenut reittimuutoksen viime vuodesta ja leveä latupohja oli vaihtunut neulaspolkuun. Sopi minulle. Ensimmäinen ohittaja tuli takaa Kätkää lähestyttäessä, toisaalta ensimmäiset selät tulivat vastaan Kätkän nousussa. Ilma oli viileää ja tuuli piti itikat loitolla. Oli upea tunkata ylös, sillä kohta päästäisiin asiaan! Maisemat huipulta olivat tasamaan asukkaalle jälleen kerran huikaisevat. Hauska yksityiskohta oli, että huomasin nousussa siellä täällä tavallisen retkipyörän jälkiä ja lähellä Kätkän huippua saavutinkin polkupyörää työntävän herrasmiehen, kypärä päässä (tottakai), mutta radiokuulosuojaimet ja numerolappu pyörässä saivat kyllä hetkeksi miettimään, mitä on tekeillä. 

Kätkän huipulta polku alkoi laskeutua ensin loivasti, ennen Sirkan puoleisen pään jyrkempää alamäkeä. Olin viime vuonnakin nautiskellut tästä laskusta ja tänäkin vuonna jalat pelasivat kuin unelma välillä aika jyrkälläkin teknisellä polulla. Tulin lujaa alas ja nautin!

Paluu todellisuuteen koitti kuitenkin pian Immelin rannassa, kun reitti siirtyi taas tielle kohti kylää ja Levi-tuntuirin kierrosta. Maalialueen ohituksessa oli taas upeaa kannustusta ja niin matka jatkui kohti Levi Blackin nousua. Viimeisessä huollossa sain näköyhteyden Blackin nousuun lähteneestä kolmesta kanssakilpailijasta sijoilla 3,4 ja 5.  Jyrkkä meni kohtuullisen hyvällä tasaisella puurtamisella, mutta huipulla pohkeita kiristeli krampin poikaset jo siihen malliin, että juokseminen oli vaikeaa. 3km alamäkeä meni kuitenkin suhteellisen hyvin, kun vaihdoin askelluksen voimakkaasti kantapäälle ja pidin nilkan melko stabiilina. Viimeisellä kilometrillä ennen maalia krampit jopa helpottivat, ja juoksu normalisoitui. Ihmeellistä kuinka juostessa voi palautua vielä reilun 8h tekemisen jälkeen.

Panoraman portaissa askel kulki jo hyvin ja sain askelluksen pidettyä nopeana. 


Kuva: Timo Koivisto

Maaliin ajassa 8h 16min 27s

Sijoitus kokonaiskisassa 8. (sarjan M40 kakkonen)

Kisa oli suht tasainen ja sijat 2-8 olivat kaikki n.10min sisällä. Voittaja Lieven De Rycke oli taas ihan omilla lukemillaan alle seitsemän tunnin suorituksella. (Hattu päästä, kova on kaveri!)

M40 sarjan voitto jäi 39 sekunnin päähän, ehkä se olisi ollut kirittävissä, jostain kohdasta. En tiedä, eikä sillä ole väliäkään. Olen suoritukseen todella tyytyväinen. 

Kiitokset järjestävälle seuralle upeasta työstä! Kiitokset talkoolaisille! Kaikki järjestelyt toimivat loistavasti, kaikkialla liikenteenohjaajia myöten sateli kannustusta. Reitti on upea, maisemat ovat upeita. Kiitokset perheelleni tuesta ja kannustuksesta, sekä harjoituskaudella, että kisankin aikana. Kiitos kanssakilpailijat! Kiitos Levi!

2 Replies to “Levi Extreme Triathlon 27.07.2019”

  1. Hieno tarina Pekka !
    Loisto suoritus !
    Upeesti on tuo uinti petraantunut vuosien saatossa 🙂 ja paranee koko ajan.
    T. Kanssakilpailijasi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *