Keskinkertaisen treenin aika

Kuplia

Jokainen meistä elää omanlaisessaan sosiaalisen median kuplassa, jonne tulviva informaatio värittyy sen mukaan, mistä pidämme, mitä seuraamme ja mistä olemme tykänneet.

Liikuntaa harrastavilla ihmisillä tuo kupla on täynnä kanssaihmisten postaamia toinen toistaan kovempia suorituksia. Hymyleviä selfieitä juoksulenkiltä, kuvia sykemittarin näytöistä, linkkejä postaajien omiin blogeihin, jossa he hehkuttavat tekemisiään, jne..

Mutta näin se toimii! Jokainen meistä haluaa postata sen kuvan someen, juuri silloin kun siellä lenkillä tossu kulki ja fiilis oli hyvä. Ja tottakai jokainen haluaa jakaa huippuhetkensä hyvistä menestyksistä kisoissa tai hyvin kulkeneista treeneistä. Näin minäkin teen, sen enempää ajattelematta. Teen sen vain, kun fiilis on hyvä ja hyvässä fiiliksessä on mukava postailla hyvän fiiliksen kuvia!

Keskinkertaisen treenin aika

Mutta joskus ei vaan kulje. On ehkä vähän lentsua, tulossa tai menossa. Töissä stressaa, kotona stressaa, stressaaminen stressaa. Vähän pitää patistaa itseään lenkille, tai salille. Treeni tuli tehtyä, muttei siitä viitsi paljoa huudella, oli sen verran vääntämistä. Oli sen keskinkertaisen treenin aika.

Seuraamme asiakkaiden kanssa treenien kulkua fiilismittarein. Yleensä asteikolla 1-5. Joidenkin kanssa olemme keskustelleet asiasta, että on ihan OK välillä laitttaa myös asteikon alapään lukemia harjoituspäiväkirjaan. Jos niiden määrä alkaa nousta, niin asiaan voidaan puuttua, mutta on ihan normaalia, että vaihtelua tulee. Kun fiilismitari on kalibroitu sen keskinkertaisen ”ihan OK”- treenin mukaan, niin silloin ne vitosen treenit ovat oikeasti niitä huippuhetkiä!

Kun harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin näitä keskinkertaisia treenejä vain tulee. Tulee niitä huippufiiliksiäkin, mutta ei se aina ole sellaista ilotulitusta se tekeminen, että siitä viitsisi paljoa meteliä pitää. Niinpä sosiaalinen media antaakin hieman vääristyneen kuvan siitä, mitä säännöllien harjoittelu on, kun sinne kuplaamme tunkee niitä toinen toistaankin iloisempia kanssaliikujia, mitä upeampien suoritustensa kanssa.. Herkästi keskinkertaisen, vähän väkisin  tehdyn treenin jälkeen mieleen hiipii negatiivisia ajatuksia. Alamme verrata itseämmä muihin kanssaliikkujiin, fiilismittari laskee, into tehdä harjoituksia laskee ja sohvat ja netflixit alkaa vetää puoleensa.

Peruspuurtamista kohti tuloksia

Sen sijaan olisi ehkä järkevämpää miettiä omaa tilannetta, eikä verrata itseään muihin. Voi verrata omaa tekemistään vaikka vuoden takaiseen. Tai ajatella, mikä siinä hetkessä oli parasta mitä pystyit tekemään. Sinänsä keskinkertainen treeni ajaa kuitenkin asiansa. Se tuottaa sen harjoitusvaikutuksen, minkä tuottaa. Se vie tekemistä hieman kohti sitä tavoitetta, vaikka suuria riemunkiljahduksia ei olisi kuulunutkaan. Keskinkertainen treeni on sitä peruspuurtamista, jotta niitä loistokkaita hetkiä treeneissä tai kisoissa ylipäätään voi odottaa.

Ollaan iloisia keskinkertaisistakin treeneistä! Jos sillä hetkellä ei kulkenut, oli tilanne kuitenkin parempi, kuin olisit jäänyt sohvalle. Pieni askel kohti tavoitetta, eikä poispäin siitä. Ehkä seuraavalla kerralla on tossu syönnillään tai suksi tai pyörä kulkee. Silloin voimme nauttia hyvin tehdystä työstä ja vaikka postata sen lenkkiselfien someen 🙂

Mukavia treenejä kaikille!

Lisää luettavaa: Blogin etusivu

Seuraa, tykkää, jaa...:)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *