Julkaistu

Keskinkertaisen treenin aika

Kuplia

Jokainen meistä elää omanlaisessaan sosiaalisen median kuplassa, jonne tulviva informaatio värittyy sen mukaan, mistä pidämme, mitä seuraamme ja mistä olemme tykänneet.

Liikuntaa harrastavilla ihmisillä tuo kupla on täynnä kanssaihmisten postaamia toinen toistaan kovempia suorituksia. Hymyleviä selfieitä juoksulenkiltä, kuvia sykemittarin näytöistä, linkkejä postaajien omiin blogeihin, jossa he hehkuttavat tekemisiään, jne..

Mutta näin se toimii! Jokainen meistä haluaa postata sen kuvan someen, juuri silloin kun siellä lenkillä tossu kulki ja fiilis oli hyvä. Ja tottakai jokainen haluaa jakaa huippuhetkensä hyvistä menestyksistä kisoissa tai hyvin kulkeneista treeneistä. Näin minäkin teen, sen enempää ajattelematta. Teen sen vain, kun fiilis on hyvä ja hyvässä fiiliksessä on mukava postailla hyvän fiiliksen kuvia!

Keskinkertaisen treenin aika

Mutta joskus ei vaan kulje. On ehkä vähän lentsua, tulossa tai menossa. Töissä stressaa, kotona stressaa, stressaaminen stressaa. Vähän pitää patistaa itseään lenkille, tai salille. Treeni tuli tehtyä, muttei siitä viitsi paljoa huudella, oli sen verran vääntämistä. Oli sen keskinkertaisen treenin aika.

Seuraamme asiakkaiden kanssa treenien kulkua fiilismittarein. Yleensä asteikolla 1-5. Joidenkin kanssa olemme keskustelleet asiasta, että on ihan OK välillä laitttaa myös asteikon alapään lukemia harjoituspäiväkirjaan. Jos niiden määrä alkaa nousta, niin asiaan voidaan puuttua, mutta on ihan normaalia, että vaihtelua tulee. Kun fiilismitari on kalibroitu sen keskinkertaisen ”ihan OK”- treenin mukaan, niin silloin ne vitosen treenit ovat oikeasti niitä huippuhetkiä!

Kun harrastaa liikuntaa säännöllisesti, niin näitä keskinkertaisia treenejä vain tulee. Tulee niitä huippufiiliksiäkin, mutta ei se aina ole sellaista ilotulitusta se tekeminen, että siitä viitsisi paljoa meteliä pitää. Niinpä sosiaalinen media antaakin hieman vääristyneen kuvan siitä, mitä säännöllien harjoittelu on, kun sinne kuplaamme tunkee niitä toinen toistaankin iloisempia kanssaliikujia, mitä upeampien suoritustensa kanssa.. Herkästi keskinkertaisen, vähän väkisin  tehdyn treenin jälkeen mieleen hiipii negatiivisia ajatuksia. Alamme verrata itseämmä muihin kanssaliikkujiin, fiilismittari laskee, into tehdä harjoituksia laskee ja sohvat ja netflixit alkaa vetää puoleensa.

Peruspuurtamista kohti tuloksia

Sen sijaan olisi ehkä järkevämpää miettiä omaa tilannetta, eikä verrata itseään muihin. Voi verrata omaa tekemistään vaikka vuoden takaiseen. Tai ajatella, mikä siinä hetkessä oli parasta mitä pystyit tekemään. Sinänsä keskinkertainen treeni ajaa kuitenkin asiansa. Se tuottaa sen harjoitusvaikutuksen, minkä tuottaa. Se vie tekemistä hieman kohti sitä tavoitetta, vaikka suuria riemunkiljahduksia ei olisi kuulunutkaan. Keskinkertainen treeni on sitä peruspuurtamista, jotta niitä loistokkaita hetkiä treeneissä tai kisoissa ylipäätään voi odottaa.

Ollaan iloisia keskinkertaisistakin treeneistä! Jos sillä hetkellä ei kulkenut, oli tilanne kuitenkin parempi, kuin olisit jäänyt sohvalle. Pieni askel kohti tavoitetta, eikä poispäin siitä. Ehkä seuraavalla kerralla on tossu syönnillään tai suksi tai pyörä kulkee. Silloin voimme nauttia hyvin tehdystä työstä ja vaikka postata sen lenkkiselfien someen 🙂

Mukavia treenejä kaikille!

Lisää luettavaa: Blogin etusivu

Julkaistu

Valmennusfilosofiani

Jokaisella valmentajalla on oma tapansa valmentaa. Ei ole yhtä oikeaa tai yhtä yksiselitteisesti väärää tapaa tehdä valmennustyötä. Mikko Törmälehdon kirjasta Valmennuksella voittoon inspiroituneena päätin itsekin kirjoitaa auki oman tapani valmentaa, oman valmennusfilosofiani.

Auki kirjoitettu valmennusfilosofia auttaa minua valmentajana pitämään valmennuksen laadun korkeana, sillä se toimii selkeänä ohjenuorana minulle. Asiakkaan näkökulmasta selkeä valmennusfilosofia auttaa asiakasta valitsemaan lukuisten valmentajien joukosta juuri sen omaan ajatusmaailmaan sopivan ja asiakkaan omia tavoitteita tukevan valmentajan. Se kertoo asiakkaalle jo ennalta, millainen tapa valmentajalla on valmentaa.

Tässä on minun tapani, olkaapa hyvä!

Valmennusfilosofia – Valmentaja Pekka Kauranen

“Urheiluun liittyy hauskuuden velvoite” -Tahko Pihkala

Urheilun,  siis harjoittelun,kisaamisen ja liikunnan ylipäätään tulee olla lähtökohtaisesti hauskaa. Pyrin laatimaan harjoitusohjelmat siten, että tekeminen on kivaa ja se lisää asiakkaan motivaatiota. Hauskuus ei tarkoita, että harjoittelu olisi yksinomaan helppoa ja etteikö asioita tehtäisi tosissaan.

Tavoitteellisuus, asiakkaan itsensä asettamat tavoitteet

Valmennus lähtee liikkeelle asiakkaan itsensä asettamia tavoitteita kohti. Yhteisessä keskustelussa kartoitetaan arjen haasteet ja miten ne voidaan ottaa huomioon harjoittelussa. Asiakas pääsee sillä tavoin myös vaikuttamaan harjoitusten sisältöön.

Ei niin paljon kuin mahdollista, vaan sen verran kuin on tarpeen

Koska kaikki harjoittelu valmennuksessani on tavoitteellista, asiakkaan itse asettamiin tavoitteisiin tähtäävää, on myös tärkeä muistaa, ettei yritetä tehdä niin paljon kuin mahdollista, vaan sen verran kuin on tarpeen asiakkaan tavoitteisiin pääsemiseksi. Jokaisella harjoituksella on joku merkitys, joka palvelee asiakkaan tavoitteen saavuttamista. Valmennuksessani kiinnitetään erityishuomiota palautumiseen ja kokonaiskuormituksen hallintaan.

Realistisuus

En lupaa asiakkaalleeni kuuta taivaalta. Keskustelemme tavoitteiden realistisuudesta yhdessä. Jos tavoite ei ole realistinen nyt, se voi olla ehkä sitä myöhemmin. Hahmottelemme polun kohti tavoitteita yhdessä

Laatu edellä, Määrä ei korvaa laatua

Valmennuksessani keskitymme tekemään asiat hyvin. Harjoittelussa keskitytään lajitekniikkaan, huolellisiin alku- ja loppuverryttelyihin. Vaalimme laatua, jätämme mieluummin toiston tekemättä tai intervallissa vedon vetämättä, jos tekemisen laatu ei pysy kunnossa.

Vastuullisuus

Vaikka asiakkaalla on viime kädessä vastuu omista päätöksistään ja tekemisistään, koen silti valmentajana vastuuta asiakkaan hyvinvoinnista. Valmennuksessani ei käytetä pikaratkaisuita, eikä oikoteitä, jotta tavoitteita saavutettaisiin nopeammin, vaan keskitymme pitkäkestoisempiin ratkaisuihin parantaa asiakkaan hyvinvointia ja mahdollisuutta saavuttaa asettamansa tavoitteet.

Nousujohteisuus

Kaikki harjoittelu on lähtökohtaisesti nousujohteista. Nousujohteisuus  löytyy niin vuosisuunnitelmasta, kuin yksittäisen harjoituksenkin sisältäkin

Vuorovaikutuksellisuus, kunnioitus ja nöyryys

Valmennuksessani pyrin luomaan  asiakkaan ja valmentajan välille, avoimen ja luottavainen ilmapiirin, jossa asiakkaan on helppo olla ja arjesta tulevat haasteet on helppo viestiä myös valmentajalle.

Ilman asiakasta ei ole valmentajaa ja luottamuksen osoitus asiakkuudesta otetaan nöyränä vastaan. Valmennuksessa vallitsee molemminpuolisen kunnioituksen ilmapiiri.

Kokonaisvaltaisuus

Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus ja valmennuksessa pyritään ottamaan kaikki osa-alueet huomioon. Liikunta, Lepo, Palautuminen, Arki (perhe & työ & sosiaaliset suhteet)

Sairaana ei treenata

Kannustan asiakasta kuuntelemaan itseään, oman kehon viestejä. Sairaana harjoittelu tai kilpaileminen on riski asiakkaan hyvinvoinnille ja pitkittää toipumista. Kevyt liikunta ja arkiaktiivisuus toipumisaikana on suositeltavaa

Epäonnistuminen on mahdollisuus oppimiseen

Jokainen epäonnistuu joskus kisassa tai harjoituksessa. Valmennuksessani epäonnistuminen pyritään kääntämään tilaisuudeksi oppia jotain uutta, joko itsestä tai tilanteesta. Myöskään valmentajana en ole täydellinen, mutta kaikki päätökset tehdään sen hetkisen parhaan tiedon mukaisesti. Mahdollisista epäonnistumisista ja virheistä myös valmentaja pyrkii oppimaan mahdollisimman paljon.

Asiakkaan oman oppimisen tukeminen

Valmennuksessani pyrin jättämään tilaa asiakkaan omille oivalluksille. Pyrin tukemaan asiakkaan halua ottaa asioista itse selvää ja lisäämään omaa tietotaitoaan harjoitelun ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin suhteen

Keep It Simple

Valmennuksessani harjoittelu pyritään pitämään niin yksinkertaisena kuin mahdollista. En pönkitä omaa asemaani erikoisuuksilla, vaan keskitymme perusasioihin. Kaikki valmennuksessani perustuu tutkittuun tietoon

Monipuolisuus

Vaikka kyseessä olisi yhteen lajiin keskittyvä urheilija tai kuntoilija, pyritään harjoitusohjelma pitämään monipuolisena monotonisuuden ja rasitusvammojen estämisen vuoksi

Kiitokset Mikolle, inspiroivasta kirjasta!

Mikkoon pääset tutustumaan facebookin valmentajasivuilla

Valmennuksella voittoon – kirjaan pääset tutustumaan täältä

Kiinnostuitko valmennuksesta, haluatko tietää lisää? Ota yhteyttä

Julkaistu

Juoksukoulu – olisiko se minulle?

Mitä juoksukoulussa tehdään? Tällä viikolla Piippolassa starttailee juoksukoulu ja osa ihmisistä voi ehkä miettiä, mitä juoksukoulussa oikein tehdään? On ehkä hyvä hieman avata juoksukoulun sisältöä hivenen.

Vetämäni juoksukoulut ovat vähän enemmän kuin pelkät yhteislenkit ja kuulumisten vaihtamiset. Toki molemmat edellä mainitut ovat tärkeä osa juoksukoulua, ne vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka monella onkin yhtenä tärkeänä perusteena, miksi ryhmävalmennukseen ylipäätään tullaan. Omana ajatuksenani on tarjota asiakkaille myös sen lisäksi mahdollisuus oppia uutta ja samalla kehittää omaa juoksuharrastustaan tavoitteellisempaan suuntaan.

Sykemittaus

Usealla meistä on sykemittarit, mutta käytämmekö niitä viestiäksemme olevamme liikunnallisia ihmisiä, vai osaammeko soveltaa käytäntöön sykemittarin tuottamaa dataa? Tämä on yksi olellinen asia, johon juoksukoulussa pureudutaan niin teoriassa, kuin käytännössäkin.

Juoksutekniikka

Juoksutekniikka on toinen, myös tärkeä asia, johon käytämme juoksukoulussa aikaa. Viisi vuotias poikani kysyi taannoin:
” Isi, miksi sinä opetat niitä sinun juoksijoitasi juoksemaan, kun kaikkihan osaavat juosta. Minäkin osaan juosta, vaikken ole ollut juoksukoulussa”. Olen myös törmännyt ajatukseen, miksi juoksutekniikkaa pitäisi opettaa, jos kaikilla on kuitenkin oma persoonallinen tapansa juosta ja lähtökohtaisesti kaikki ymmärtävät mitä pitää tehdä, jos juostaan. Juoksutekniikassa on kuitenkin muutamia seikkoja, jotka olisi hyvä ymmärtää, jotta juokseminen olisi mm. energiatehokkaampaa. Hyvä ryhdikäs juoksuasento on kaiken perusta, se perustuu hyvään keskivartalon hallintaan.

Lihaskunto

Hyvä keskivartalon hallinta puolestaan liittyy juoksijan lihaskuntoharjoitteluun, joka on seuraava aihe, johon juoksukoulussa keskitytään. Usein meillä juoksijoilla on ajatus, että lihaskuntoharjoittelu hidastaa juoksijaa ja saatetaan pelätä myös lihasmassan kasvua. Voidaan myös ajatella, ettei juoksija tarvitse lihaskuntoharjoittelua. Kuitenkin hyvä keskivartalon lihaskunto ja kehittynyt koordinaatiokyky auttaa meitä pitämään juoksuasennon kasassa ja juoksutekniikan kunnossa pitkissäkin suorituksissa. Lihasmassa ei kasva yllättäen ja pyytämättä ja oikeanlaisella harjoittelulla voidaan voimatasoja lisätä, ilman että lihasmassa kasvaa liikaa

Harjoittelun ohjelmointi

Jotta juoksuharjoittelusta saataisiin kaikki hyöty irti, olisi sen hyvä olla johdonmukaista ja nousijohteista. Onko meillä tavoite miksi ylipäätään juoksemme? Juoksukoulussa käsittelemme myös omien harjoitusten suunnittelua ja ohjelmointia. Kun suunnitelma on hyvä, on mahdollista saavuttaa tavoitteita huolellisesti tehdyillä harjoituksilla. Se lisää myös juoksijan pystyvyyden tunnetta, joka lisää myös motivaatiota harjoittelua kohtaan

Kilpailuun valmistautuminen

Ja jos harjoittelumme on tavoitteellista, voi olla, että haluamme osallistua johonkin kilpailuun tai kuntotapahtumaan. Kilpailuun osallistuminen yhdessä kymmenien, satojen tai tuhansien kaltaistesi ihmisten kanssa voi olla ikimuistoinen elämys. Siksi onkin hyvä tietää, kuinka valmistaudutaan kilpailuun. Miten harjoittelua muutetaan ennen kisaa, mitä asioita ravitsemuksessa kannattaa ottaa huomioon ennen kilpailua, sen aikana ja sen jälkeen? Mitä ajatuksia kilpaileminen herättää, ennen kilpailua tai sen aikana? Miten käsitellä näitä ajatuksia? Miltä tuntuu, kun juokset flow-tilassa? Entä miltä tuntuu, kun jalat painavat tonnin ja maailma kaatuu ympärilläsi? Kuinka pääset siitä yli?

Miksi juoksukoulusta olisi minulle hyötyä?

Edellä mainittujen juttujen lisäksi, juoksukoulussa saat ympärillesi kaltaisistasi ihmisistä koostuvan ryhmän, jonka tuki auttaa Sinua liikuntaharrastuksessasi. Olet ehkä aloittelija, tai kokeneempikin juoksija, mutta yhtä kaikki, jokainen on joskus ottanut ensimmäisen juoksuaskeleensa. Ja juoksukoulu voi olla Sinulle reitti kohti säännöllistä liikuntaa, kohti parempaa jaksamista arjessa, kohti hyvinvointia ja kohti elämyksiä!

Aarnon tarina

Piippolan juoksukoulu

Lue lisää juoksukoulusta:

Palvelut – Ryhmävalmennukset

Julkaistu

Kiitos kuluneesta vuodesta!

Vuoden vaihtuessa moni meistä pysähtyy miettimään kulunutta vuotta. Mitä tapahtui? Mitä tuli tehtyä? Vuoden huippuhetkiä ja niitä synkempiä aikoja.

Kohti unelmia valmentajana

Vuosi 2018 oli ensimmäinen vuoteni liikunta-alalla omalla aputoiminimelläni. Se oli yksi unelma, jota kohti tein töitä määrätietoisesti. Kouluttauduin, hankin tietoa, kouluttauduin lisää. Vaikka yrittäjän uraa tulee nyt vuodenvaihteessa täyteen 20 vuotta, on silti joka päivä ollut uutta opittavaa. Ja joka päivä olen saanut olla kiitollinen siitä, että alunperin lähdin kouluttautumaan alalle. Siitä erityiskiitos vaimolleni Terhille, joka ratkaisevalla hetkellä potki minua aikanaan eteenpäin!

Olen kuluneen vuoden aikana saanut tutustua koulutusten kautta huikeaan joukkoon liikunta-alan opiskelijoita ja ammattilaisia. Ilman liikunta-alalle kouluttautumista, en olisi päässyt Teihin tutustumaan. Teidän kanssanne on käyty monet hyvät, syvällisetkin keskustelut, hyviä ideoita on noussut esille ja ylipäätään ilmapiiri kanssanne on ollut inspiroiva ja positiivinen. Kiitos teille siitä!

Minulla on ollut kunnia tutustua myös upeaan joukkoon uusia ihmisiä, jotka ovat osoittaneet luottamuksensa valmentamistani kohtaan tulemalla asiakkaikseni. Ilman Teitä ei olisi myöskään minua valmentajana. Teidän kanssanne olen päässyt osaksi arkeanne. Olen elänyt kanssanne arjen haasteissa, työkiireissä ja -stressissä, sairastetuissa lentsuissa ja huippufiiliksissä. Tavoitteita, päämääriä, iloisia ilmeitä ja yläfemmoja! Kiitos teille siitä!

Kohti unelmia urheilijana

Lisäksi olen saanut treenata terveenä kohti omia liikunnallisia tavoitteitani. Olen saanut kokea upeita onnistumisen hetkiä, niin harjoituksissa, kuin kisoissakin. Toisaalta olen kokenut musertavia epäonnistumisen tunteita, joista olen onneksi pystynyt oppimaan paljon. Olen saanut juosta Levin triahlonkisan maaliin seitsemän tunnin urakoinnin päätteeksi keskeyttäneenä, mutta niin flow-tiloissa, että olen siitä pystynyt ammentamaan itselleni energiaa valtavia määriä. Olen saanut myös ympäröidä itseni ihmisillä, jotka kannustavat minua ja tukevat valinnoissani! Kiitos Terhi ja pojat, että olette eläneet mukana ja kannustaneet! Ja kiitos Lasse, koutsikin tarvitsee koutsin!

Voit myös itse pysähtyä miettimään omaa vuottasi. Mitkä olivat sen huippuhetket, mistä asioista voit ammentaa energiaa vielä tänäkin päivänä? Mistä opit eniten? Mitä haluaisit tehdä jatkossa toisin? Ja ennen kaikkea, miksi?

Kiitollisena kaikesta saavutetusta toivoitan kaikille lukijoilleni oikein hyvää vuotta 2019! Pysykää kanavalla

Julkaistu

Tarinani valmentajaksi

Jokaisella meistä on oma historiamme, sarja tapahtumia, joka lopulta teki kustakin meistä sen, mitä olemme tänään. Tässä minun tarinani.

Muutamia vuosia sitten suuren taloremonttimme jälkimainingeissa, tulin taas töistä kotiin lopen uupuneena ja lysähdin sohvalle. Katselin lattialla touhuavaa esikoistamme. Inhosin tilannetta, jossa minulla oli aivan liikaa töitä, enkä ollut ehtinyt pitää omasta kunnostani huolta. En ollut rapakunnossa, mutta hyvää vauhtia suistumassa sille uralle, jos en tekisi mitään. Näin mielessäni kuvan itsestäni kymmenen vuoden päästä, edelleen makaamassa sohvalla raskaan työpäivän jälkeen. Ei, ei se en ole minä! Asialle pitää tehdä jotain, jos aion touhuta lasteni kanssa tulevina vuosina. Ja millaisen esimerkin annan lapsilleni, tekemällä jotain sellaista jota itse inhoan?

Kynttilän polttoa molemmista päistä

Takana oli reilun vuosikymmenen ajanjakso, jolloin olin käytännössä vain tehnyt töitä ja nukkunut. Enimmäkseen ensiksi mainittua, jälkimmäisestä tinkien. Nyt se alkoi vaatia veronsa. Aikaisemmasta unelma-ammatista oli pikkuhiljaa tulossa riippakivi. Ja aiemmin onnistumisia ruokkineet onnistumiset, olivat nyt hiljalleen kääntymässä vastakkaiseen suuntaan. Ensimmäisen 10 vuoden ilotulitus työelämässä ja silloisten tavoitteiden saavuttaminen oli johtanut siihen, että harhailin töiden kanssa kuin vene ilman airoja. Ilman selkeää päämäärää, jota kohti pyrkiä. Seuraava steppi johdonmukaisessa kasvustrategiassa, jota olin maatilallani noudattanut edellisen kymmenen vuotta, tuntui nyt liian isolta askeleelta. En vain ymmärtänyt tuolloin, että muunkinlaisia tavoitteita voisi olla, kuin jatkuvan kasvun tie.

Olin sen verran havahtunut pitämään itsestäni huolta, että olin muutaman vuoden ajan käynyt säännöllisesti hieronnassa. Hierojani oli kovana pyörämiehenä houkutellut minua pitkään maastopyörälenkille ja onnistuikin lopulta siinämäärin, että ostin itselleni uuden maastopyörän. Ajelin satunnaisesti, osallistuin joihinkin kuntotapahtumiin käytännössä yhtään harjoittelematta. Jotenkin pitkäkestoisissa suorituksissa tuntui vain kulkevan ja siitä kypsyi ajatus, että kestävyyslajeissa voisi olla jotain minulle.

Sanoista tekoihin

Kului vuosi ja ajatus tavoitteellisen liikunnan aloittamisesta oli jäänyt kytemään mieleeni. Ei niin, että olisin silti tehnyt mitään konkreettista. Kunnes sitten kerran taloa maalatessani kuuntelin Peltsiä Yle Puheelta ja aiheena oli triathlon. ”90% terveistä suomalaisista aikuisista pystyy suorittamaan triathlonin täysmatkan halutessaan”- tyyppinen lause jäi mieleeni. Olisiko tuossa minulle tarpeeksi suuri projekti, jonka kanssa joutuisin askartelemaan kauan? Asetin tavoitteeksi tehdä Ironmanin, ennen kuin täyttäisin 50 vuotta, johon minulla olisi aikaa n.11,5v. Kun joutuisin tekemään Ironmanin eteen töitä vuosikaudet, minun muutettava elämäntapojani liikunnallisempaan suuntaan ja kun projekti olisi valmis, olisin hyvässä kunnossa. Ja jos olisin pitänyt itseni vuosikymmenen hyvässä kunnossa, olisi lähtökohdat olla hyvässä kunnossa myös kuusikymppisenä jne… Se kuulosti inspiroivalta! Tuumasta toimeen siis!

Tavoitteellisen harjoittelun vuosien aikana olen monta kertaa löytänyt itseni epämukavuusalueelta, mutta useammin olen kohdannut positiivisia fiiliksiä onnistumisten myötä ja se on tuonut omalta osaltaan pystyvyyden tunnetta esille. Siksi liikunta toimikin niin hyvin työn vastapainona, sillä työuupumuksen kourissa kamppailevalle maatalousyrittäjälle ei päivittäisistä töistä paljoa onnistumisen hetkiä löytynyt. Se lopulta johtikin päätökseen kouluttautua liikunta-alalle itsekin.

Koulun penkille

Personal Trainer-koulutus tuntui olevan nopein reitti alalle, sinne siis. Heti alusta asti oli selvää, että tulisin työskentelemään kestävyyslajien harrastajien parissa. Koulutuksen aloitti muistaakseni 17 opiskelijaa, joista 16 oli enemmän tai vähemmän kuntosalitaustaisia henkilöitä. Ja sitten oli se yksi outo lintu, joka ui, juoksi ja pyöräili. Ei se mitään, huipputyyppejä koko jengi! Jossain vaiheessa PT-koulutus oli valmis, tiedon jano oli valtava, ja eikun uutta tietoa hakemaan seuraaviin koulutuksiin, uusien huipputyyppien kanssa!

Samalla valmennustoiminnan kehittymisen kanssa, on myös maatilalle löytymässä uusi suunta. Se helpottaa niin fyysistä- kuin psyykkistäkin kuormitusta ja se ”iso pyörä” joka välissä ehti jauhaa muutaman vuoden epäonnistumisia on hiljalleen kääntymässä taas positiivisempaan suuntaan. Joka päivä, kun saan tavalla tai toisella olla tekemisissä liikunnan kanssa vie minua kohti tavoitettani. Nyt 43 vuotiaana, olen paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan.
Joka päivä jaksan olla kiitollinen siitä päätöksestä, etten jäänyt sohvalle.

Toivottavasti tämä tarinani inspiroi Sinuakin, sillä jokainen suuri muutos lähtee pienistä asioista liikkeelle. Se ensimmäinen askel on vain uskallettava ottaa

Julkaistu

Uusi vuosi, uudet kujeet?

Joulunpyhät on vietetty, uusi vuosi jo kolkuttaa ovella, kinkut ja lanttulaatikot alkavat tulla jo korvista ulos, mutta syödään nyt kun kerrankin saa! Välipäivinä osa käy hetken aikaa taas tutustumassa työarkeen, osa on onnistunut kikkailla vapaansa pitkäksi lomaksi joulun ja uuden vuoden välille. Nautitaan lomasta, syödään ja juodaan kunnolla, kaivellaan Netflixistä uudet sarjat ja vedetään niitä vihreitä kuulia, kun nyt on kerran joulu!

Ensi vuonna sitten otetaan ryhtiliike ja aletaan kuntoilla. Kuntosalikortti pitää ostaa ja uusi sykemittari jossa piisaa ominaisuuksia tutkittavaksi, juoksemaan alan varmasti ja hiihtämään, sitten kun on tarpeeksi lunta! Ruokavalio pistetään kerralla kuntoon ja sen kertoo rahkapurkkien virta markettien kassoilla tammikuun alussa.

Ensimmäiset viikot menevät vielä uutuuden viehätyksen vallassa. Vähän alkaa lihaksiin sattua ja jalat on juoksemisesta kipeät. Mutta vedetään täysillä, kun on kerran treenaamaan alettu. Alle tunnin lenkki ei ole mitään ja jos en ole treenin jälkeen puolikuollut, niin harjoituksesta ei ollut hyötyä! Vähän väsyttää, mutta levätään sitten haudassa! Jossain vaiheessa aamuinen kaktus kurkussa ilmoittaa, että kroppa on sitä mieltä, että kannattaisi levätä.

Ja kun levätään, niin sieltä sohvalta löytyi se vanha tuttu mukava piilopaikka ja Netflixistä ne hyvät uudet sarjat. Menen sitten lenkille, kun tämä lentsu tästä asettuu. Tai ainakin sitten, kun työkiireet helpottaa. Jos ei sada.. tai ole muuta mukavampaa odotettavissa.

Sääntöjä

Kuulostiko tutulta? Monesti olemme itse keksineet itsellemme sääntöjä, joiden mukaan meidän on mielestämme elettävä. Joulu = ”syödään nyt kun kerrankin saa!” Vaikka aika harvalla meistä on vaikeuksia tavallisessa arjessa saada päivittäisiä kaloreita hankittua. Mutta olemme luoneet ehkä itsellemme säännön, että nyt syödään niin että napa ratisee, vaikka vähempikin piisaisi ja elämäkin olisi helpompaa

”Sit kun”-elämän eläminen joulunpyhinä antaa meille vielä muutaman päivän aikaa ottaa rennosti, kun uusi vuosi ja uusi elämä alkaa. Miksi odottaa uuteen vuoteen, kun voisi miettiä, mikä olisi pieni teko jo tänään kohti sitä uutta elämää?

Treeneissä aina vain täysillä vetäminen voi kertoa siitä, että suunta ja päämäärä jota varten harrastamme liikuntaa on hieman hämärän peitossa. Miksi haluamme harrastaa liikuntaa? Ehkä painon pudotuksen, jaksamisen, hyvinvoinnin tai pään tuuletuksen takia. Välillä voisi pysähtyä miettimään ja kysyä itseltään, että ”miksi teen tätä?” ja ” viekö tämä tekeminen minua kohti hyvinvointia?” Jos perusarki, perheen ja työn yhdistelmä, on jo rasittava, viekö täysillä vetäminen treeneissä minua kohti vai poispäin hyvinvoinnista?

Arvojen mukaista elämää

Ja jos uuden elämän eläminen ei ole arvojemme, meille tärkeiden asioiden mukaista, niin on kovin helppo unohtua sinne sohvalle rankan työpäivän jälkeen ja sitä sopivaa hetkeä jatkaa uuden elämän elämistä voikin odottaa taas seuraavaan vuoden vaihteeseen

Siispä uuden elämän tavoittelija; mieti itsellesi tavoite, määriteltävissä ja mitattavissa oleva. Kysy itseltäsi ”Miksi?” Tarvittaessa kysy uudestaan miksi ja jos perimmäinen vastaus on sinulle tärkeiden asioiden mukainen, niin anna palaa ja aloita pienistä asioista jo tänään!

Julkaistu

Jostain on aloitettava – Aloittelevan bloggaajan ajatuksia

No niin, tästä se lähtee!

Tervetuloa Valmentaja Pekka Kaurasen blogiin!

Olen jo pidemmän aikaa halunnut alkaa kirjoittamaan blogia ja nyt näiden valmennussivujen ympärille tuli luonteva paikka ja aihe blogille. Kuten varmaan kaikilla aloittelevilla bloggaajilla, oli aloituskynnys minullakin aika korkea. Tunnustettakoon, että jonkunlainen ilmainen blogialusta minulla oli jossain vaiheessa, jonne kirjoittelin lähinnä omia kisaraporttejani, mutta kun en sitä varsinaisesti julkaissut, enkä millään tavalla markkinoinut, niin onnekseni sinne ei juuri kukaan eksynyt 🙂

Nyt tämän blogin aihealue tulee käsittelemään lähinnä kestävyysvalmennuksen ympärillä olevia asioita. Itse valmennusta, niin valmentajan kuin asiakkaankin näkökulmista. Valmennuksen sisältöihin pureudutaan varmastikin jossain vaiheessa hieman enemmän. Yksi mielenkiintoinen teema voisi olla aikarajoitteisten ja ruuhkavuosia elävien ihmisten arjen ja tavoitteellisen harjoittelun yhteensovittaminen. Palautuminen ja siitä huolehtiminen on myös yksi tärkeä osa-alue valmennuksissani, joten se saa myös palstatilaa täältä.
Varmasti myös jokunen oma kisaraporttikin tulee mukaan, mutta kulma voi olla ehkä enemmän valmennuksellinen ja jos hyvin käy, voi joku vieraskynäkin osua palstalle tulevaisuudessa!

Kiitos kun vierailit ja tervetuloa uudestaan! Nyt toivotan hyvää huomista Itsenäisyyspäivää, liput salkoon ja menkää lenkille!

Pekka